Tykkipursiyhdistys

maanantai 11. maaliskuuta 2024

Tykkipursiyhdistyksen matka Tukholmaan 5.-8.4.2024

5.4. perjantai

Silja Serenade lähtee Eteläsatamasta klo 17. Paikalla oltava tuntia ennen.

Laivalla viihdeohjelmaa (ks. https://fi.tallink.com/viihde-laivoilla ) ja kabinetissa keskustelu ja briiffaus matkan kohteena olevista museoista sekä messuista.

6.4. Lauantai

Aamiainen laivalla kuuluu hintaan.

Saapuminen Värtan-satamaan klo 10.00

Tutustuminen Värtanin laituri 9:ssä pidettävään Militaria-mässaniin (militariamässan - Поиск Изображения (bing.com) ). Tarjolla tuhansittain vanhaan sotahistoriaan liittyvää materiaalia hatuista ja miekoista tykkeihin. Maksuvälineinä käyvät ainakin käteiset kruunut ja kännykkämaksu. Korttimaksua ei välttämättä hyväksytä.

Klo 12.00 majoittuminen Clarion Collection Hotel Taptoon, Jungfrugatan 57.( Clarion Collection Hotel Tapto - Guest Reservations).

Klo 13.00 lähtö Merimuseoon (Sjöhistoriska museet, Djurgårdsbrunnsvägen 24 Visit (sjohistoriska.se)). Museo on avoinna klo 17.00 saakka. Museossa on runsaasti materiaalia 1700-luvun aluksista ja niiden rakentamisesta. Mukana on pienoismalleja mm. tykkijollista ja -sluupeista sekä saaristofregateista. Erikoisuutena on Kustaa III:n Amphion-purren peräpeili ja sen esineitä (Vierailla (sjohistoriska.se)).

Museossa on ravintola. Omakustanteinen lounas klo 15.00-15.30

-Merimuseon vieressä sijaitsevat myös hieno Tekniikan museo sekä Poliisimuseo ja Urheilumuseo. Tekniikan museo on auki klo 22.00 saakka.

7.4. Sunnuntai

Aamiainen hotellissa kuuluu hintaan.

Klo 09.30 lähtö hotellista ja siirtyminen vanhaan kaupunkiin. Tutustuminen Storkyrkaniin Kuninkaanlinnan vieressä (Vierailetko Storkyrkanissa?/Vierailetko Storkyrkanissa - Tukholman tuomiokirkossa? - Tukholman tuomiokirkko (svenskakyrkan.se)). Kirkossa on Berndt Notken tekemä poikkeuksellisen komea Pyhän Yrjön patsas ja mm. votiivilaivoja.

Klo 11.00 Kuninkaallisen henkikaartin varuskamari Livrustkammaren, The Royal Armoury - Livrustkammaren jossa on mm. Kustaa II:n Adolfin Lützenin taistelussa käyttämä haarniska luodinreikineen ja Kustaa III:n kohtalokkaissa oopperanaamiaisissa käyttämä naamio ja paljon muuta hovin esineistöä, mm.vaatteita, aseita, vaunuja ja rekiä.

Klo 13.30 Sotamuseo (Armeemuseum, Riddargatan 13, (Aloitussivu - Armémuseum (armemuseum.se)) ). Museossa on erittäin hyvät näyttelyt asetekniikan kehityksestä, mm. 1700-luvun tykkien valmistamisesta ja erilaisten käsiaseiden tehokkuudesta sekä univormuista ja sotalaitoksen yhteiskunnallisesta roolista (esim. Sota ja rauha 1500–1800-luku - Armémuseum (armemuseum.se) ). Erikoisnäyttelyt ovat olleet usein suuria ja hyvin kiinnostavia (mm. Suomen sota, ja Narvan taistelu 1700).

Lähtö Tukholmasta. Silja Symphony lähtee klo 16.45. Paikalla on oltava klo16 mennessä.

8.4. Maanantai.

Aamiainen kuuluu hintaan.

Saapuminen Helsinkiin 8.4. klo 10.30, Eteläsatama.

Matkan hinta on 250 euroa. Se pyydetään maksamaan Tykkipursiyhdistyksen tilille FI44 5651 1320 2297 83 mahdollisimman pian ja viimeistään perjantaina 15.3.2024.

Maksuun viesti ”Tukholma”.

perjantai 1. syyskuuta 2023

Tiedostoja:

Tykkipursiyhdistys esite 9/2023 >>

https://drive.google.com/drive/folders/1qXJmUD8EX6K2S5mDZuYgqMNJRBaO93hA?usp=drive_link

Kuvituskuva:
Duncker Mikkolanmäen Leirikankaalla

Kustaa III:n sodan Savoa koskevat aineistot Ruotsin Riksarkivetissa

Tykkipursiyhdistyksen Turun rauhan raja 1743-1812 -hankkeeseen sisältyi myös arkistotutkimuksia Ruotsin Riksarkivetissa Tukholman Täbyssä. Tutkimukset keskittyivät Kustaa III:n sodan tapahtumiin Savossa vuosina 1788–1790.

Tukholman Riksarkivetissa Täbyssä (depå Arninge) säilytetään Ruotsin vanhan Krigsarkivetin kokoelmia. Niiden joukossa on Kustaan III:n sodan 1788–1790 yleisiä sotatoimia käsittävä 117 kansion suuruinen aineisto. Lisäksi sarjassa on 203 kansiota Suomen sota-ajan yleistä hallintoa käsitteleviä asiakirjoja sekä armeijan proviantteihin ja huoltoon liittyviä asiakirjoja kaikkiaan 69 kansiota. Sairaanhoito on eritelty omaksi sarjakseen ja se käsittää yhteensä 13 kansiota. Näistä materiaaleista erityisesti yleisiä sotatoimia käsittelevää materiaalia on aikaisemmassa tutkimuksessa käytetty runsaasti. Sen sijaan hallinnon toimintaa käsittelevät materiaalit ovat lähes käyttämättömiä.

Hankkeessa keskityttiin erityisesti Savon sotatapahtumia koskevan materiaalin läpikäyntiin. Savon prikaatin komentajat Berndt Hastfehr ja Curt von Stedingk sekä heidän lähimmät alaisensa kirjoittivat jatkuvasti taisteluraportteja esimiehilleen. Mapeissa 56 ja 57 on tietoa esimerkiksi Olavinlinnan piirityksestä sekä muista Savon vuoden 1788 sotatapahtumista, kuten esimerkiksi Punkaharjun haltuunotosta. Samoissa mapeissa on taisteluraportteja myös Savon seuraavan vuoden suurista taisteluista esimerkiksi Porrassalmella, Parkumäessa ja Laitaatsillassa. Mapissa 69 on eversti von Döblenin omakätinen raportti Porrassalmen taistelusta.

Kaikkein kiinnostavin Savoa koskeva materiaali on Savon prikaatissa taistelleen majuri Georg Henrik Jägerhornin sodan jälkeen omista muistiinpanoistaan ja raporteistaan koostama Kuvaus Savon taisteluista vuosina 1788–1790 (ruots. Beskrifning över kampanjen i Savolax 1788–1790). Käsikirjoituksesta on myös ranskankielinen versio. Jägerhornin kuvauksen tekee erittäin mielenkiintoiseksi se, että siihen on sisällytetty varsin tarkkoja taistelukarttoja, jotka avaavat joukkojen liikkeitä taisteluiden aikana. Jägerhornin kuvaus on painettu vuonna 2004.

Jyrki Paaskoski 2023

Turun rauhan rajakomission arkisto Ruotsin Riksarkivetissa

Tykkipursiyhdistyksen Turun rauhan raja 1743-1812 -hankkeeseen sisältyi arkistotutkimuksia Ruotsin Riksarkivetissa Tukholman Mariebergissä. Tutkimukset keskittyivät Turun rauhan rajakomission arkistoon sekä rajakomissaarien kirjeenvaihtoon Ruotsin kuninkaan ja kansliapresidenttien kanssa.

Tukholman Riksarkivetissa Mariebergissä säilytetään Ruotsin ja Venäjän välisiä rauhoja ja diplomaattisia suhteita käsitteleviä asiakirjoja 1300-luvulta lähtien. Arkiston nimi on Diplomatica Muscovitica, ja siihen kuuluva sarja I anledning av freden i Åbo 1743sisältää kaikkiaan 17 mappia Turun rauhan 1743 rajanvetoon käsitteleviä materiaaleja. Sen ytimen muodostavat ruotsalaisen ja venäläisen rajakomission kokousten pöytäkirjat (Konferensprotokoll, mapit 585 ja 586) vuosilta 1747 ja 1753 sekä niihin liittyvät journaalit ja rekisterit (mapit 587 ja 588).

Lisäksi rajakomission kahden sihteerin (Georg Giedda ja Joel Gripenstierna) kertomukset (mapit 597 ja 595) komission toiminnasta ja neuvotteluista venäläisen osapuolen kanssa antavat hyvän yleiskuvan tapahtumien yllättävistäkin käänteistä. Lisäksi sarjaan kuuluu Ruotsin molempien rajakomissaarien eli kenraali Axel Johan Stiernstedtin ja kenraali Lars Åkerhielmin kirjeenvaihtoa kuningas Fredrik I:n, kansliapresidentti Erik Mathias von Nolckenin ja Ruotsin Venäjän-lähettiläiden kanssa. Sarja ei sisällä karttoja, joita säilytetään erillisessä rajakarttakokoelmassa mutta niitä ei käytetty tällä kertaa ajan puutteen vuoksi.

Osa pöytäkirjoista on kirjoitettu ruotsalaisen ja venäläisen rajakomissaarin välisen keskustelun muotoon, mikä tarjoaa erinomaisen kurkistuksen aikakauden neuvottelukäytäntöihin. Rajan määrittely maastossa osoittautui hankalaksi, koska rauhansopimuksen sanamuodot olivat epäselviä ja koska maiden väliset keskinäiset poliittiset jännitteet heijastuivat suoraan neuvotteluiden kulkuun. Pöytäkirjojen mukaan neuvotteluihin osallistui molempien osapuolien insinööriupseereita ja maanmittareita, joiden laatimat suurimittakaavaiset yleiskartat ja pienimittakaavaiset maastokartat olivat koko ajan rajakomissaarien saatavilla.

Ruotsalaiset rajakomissaarit raportoivat tiheästi esimiehilleen Tukholmaan ja saivat heiltä neuvotteluohjeita ja muita neuvoja. Kirjeenvaihtoa käytiin myös Ruotsin omien Venäjän-lähettiläiden kanssa, joilta saatiin tietoja siitä, miten Pietarissa ja Moskovassa rajaneuvottelut Ruotsin kanssa koettiin.

Jyrki Paaskoski 2023

Tykkiveneiden uhan alla Sulkavan seudulla vuonna 1789

Tykkiveneiden uhan alla Sulkavan seudulla vuonna 1789

Vuonna 1789 oli Kustaan sota muuttunut aktiiviseksi edellisen vuoden kompurointien jälkeen. Venäläiset hyökkäsivät keväällä Porrassalmen ja Mikkelin kautta Savoon, josta kyllä sitten pian perääntyivät ja kokivat myös Parkumäen tappion.

Joka tapauksessa Puumala jäi venäläisten käsiin samoin kuin Savonlinnan salmet ja venäläisten vasta rakennettu laivasto pystyi mellastamaan Savonlinnan eteläpuolella mielin määrin. Puumalassa olleet ruotsalaiset tykkiveneethän oli evakuoitu kesäkuussa Raikuun kanavan kautta Haapavedelle, jossa ne olivat vastakkain venäläisten kanssa ja toimivat aktiivisesti etenkin Laitaatsillassa.

Etelämpänä taistelut keskittyivät venäläisten epäonnistuneen Savon operaation jälkeen Kymijoelle. Merkittäviä taisteluja käytiin myös Sulkavan-Puumalan tien varrella olevalla Pirttimäellä, josta käsin ruotsalaiset yrittivät Puumalan valtausta ja josta venäläiset taas koettivat karkottaa heidät. Sulkava oli taas niinikään ruotsalaisissa käsissä Veskansaa eli vuoden 1743 rajan Venäjän puoleista osaa lukuun ottamatta.

Ruotsalaisten kyky maihinnousuoperaatioihin Savonlinnan eteläpuolella oli nyt hyvin rajoitettu laivaston puutteen vuoksi. Joka tapauksessa majuri Morian hyökkäsi Puumalaan 300 miehen voimin 16.8. ylittäen Kietävälän virran ja tietenkin myös joko Varmavirran tai Linnanvirran/Hakovirran päästäkseen mantereelta Partalansaarelle.

Morian käytti apunaan tukkilauttoja ja arvattavasti myös kaikkia mahdollisia veneitä, joita seudulta saatiin haalittua. Hyökkäys ei ollut menestys, kun joukkojen koordinaatio petti, mutta silti Morianin manööveriä kiitettiin: hän suoritti erittäin vaikean marssin edestakaisin ja toi vielä mukanaan saaliina kaksi tykkiäkin.

Pihlajalahdessa oli keväällä ollut vuoden 1743 rajan takana sijainnut venäläisten etuvartio, joka oli tehnyt siellä tunnetun tiedusteluhyökkäyksenkin. Ruotsalaisen version mukaan se oli torjuttu urhoollisen korpraali Buchtin toimesta, joka oli harhauttanut vihollisen luulemaan, että puolustajia olikin komppaniatolkulla.

Joka tapauksessa Sulkavan-Savonlinnan tie oli Pihlajalahdessa Ruotsin puolella hyvin varustettu redutilla ja pattereilla. Ehkä tykkejä oli vuonna 1789 koko ajan paikalla, mutta luultavimmin ei. Eihän niitä riittänyt joka paikkaan siroteltaviksi. Ne olivat kevyitä 3- ja 6-naulaisia ja kulkivat mukanakin.

Parkumäen taistelun jälkeen venäläisillä ei enää ollut edellytyksiä pitää tukikohtaa Pihlajalahdessa, mutta sen sijaan heillä oli vahva laivasto, jonka nopeita hyökkäyksiä eivät pienet maavoimien osastot millään kyenneet torjumaan, hidasliikkeisempiä kun olivat.

12.8. Sulkavalta raportoitiin, että seitsemän tykkisluuppia, jotka muistuttivat kaleereja ja kolme muuta alusta lähestyi pitäjän alueita.

21.8. tiedotettiin Stedingkille jälleen, että Sulkavalla liikkui taas venäläisten sluuppeja. Jonkin ajan kuluttua Adlercreutz tiedotti Sulkavalta, että venäläiset olivat ryöstäneet yhden torpan, arvattavasti evästä hakiessaan.

Asia herätti huolta ja kapteeni Lode marssi 60 miehen kanssa Sulkavalle, jossa sluuppeja nähtiin aina silloin tällöin myöhemminkin. Olihan niiden pakko kulkea Vekaransalmen kautta, mikäli halusivat pysyä yhteydessä etelään ja Lappeenrantaan, joka oli niiden päätukikohta. Laivastoa tarvittiin varmasti myös Pirttimäen uhkaamassa Puumalassa.

Pihlajalahteen mainitaan Loden jättänen 32 miestä, joten sielläkin pidettiin ainakin tässä vaiheessa koko ajan vartiota.

Ruotsalaisten oma aktiivisuus Saimaalla rajoittui nyt pakostakin Savonlinnan pohjoispuolelle, jossa he suorittivat muun muassa hyökkäyksen Varparannalle, missä menettivät yhden aliupseerin ja kaksi miestä.

Suuria vesioperaatioita olivat vuonna 1789 kuitenkin ennen muuta Laitaatsalmen taistelut, joissa kaksi laivastoa oli vastakkain ja rantapatterin tukivat taistelijoita. Yhdessä sellaisessa kolmen vihollisen aluksen kerrottiin vaurioituneen, omia tappioita ei raportin mukaan ollut.

29.8. Stedingkin päiväkirjassa kapteeni Loden kerrotaan tiedottaneen, että vihollinen oli taas tunkeutunut Pihlajalahteen ja noussut siellä maihin. Tavaststjerna- niminen upseeri kertoi vihollisen nousseen siellä maihin kuuden sluupin voimin.

Nyt Pihlajalahdessa oli joka tapauksessa oli myös ruotsalaisia tykkejä ja maihin nousseiden venäläisten kanssa syntyikin pienehkö tykistötaistelu. Siinä kaksi Porin rykmentin suomalaista sai vammoja kranaatin paineaallosta. Venäläiset toivat maihin 12-naulaisen tykin ja suomalaiset vastasivat 6-naulaisella ja lisäksi vielä haupitsi ampui pari laukausta.

Kun vahva rakuunaosasto Kallislahdesta oli tullut avuksi, kerrottiin vihollisen perääntyneen, mutta vieneen mennessään tai hävittäneen ruotsalaisten sinne kokoamat veneet. Voisipa arvella, että niitä oli haalittu seuraavaa Puumalaan suunniteltua hyökkäystä varten. Sellainen yrityshän oli juuri epäonnistunut, mutta seuraava oli tarkoitus tehdä seuraavana vuonna ja kaikki olikin sitten jo valmiina, kun tieto rauhasta saatiin.

Veneiden menettäminen herätti levottomuutta myös sikäli, että vihollinenkin saattoi käyttää niitä tehdessään maihinnousuja. Sellaisia ei kuitenkaan Sulkavan-Puumalan alueella tapahtunut eikä kai tarvittukaan, kun vesistön solmukohdat olivat venäläisten käsissä.

Taistelujen keskipiste oli jo Parkumäen jälkeen ja vuonna 1790 etelässä, jossa ruotsalaiset aloittivat kuninkaan johdolla komeasti hyökkäämällä Kärnäkoskelle. Siellä olivat vastakkain tuhannet miehet ja keisarinnakin seurasi tapahtumia tiiviisti.

Siellä osallistuovat taisteluihin myös Ristiinan pienet tykkijollat, jotka muuten näyttävät pysyneen syrjäisen lahtensa perällä taistelujen ulkopuolella. Kaksi pientä tykkijollaa vedettiin joka tapauksessa nyt jopa koskesta ylös Partakoskelle. Tiedustelua Saimaalla ne jokseenkin varmasti myös tämän sodan aikana harjoittivat.

Ruotsin puoli oli siis aina vuonna 1788 tapahtuneesta Savonlinnan piirityksen loppumisesta ja kesäkuussa 1789 tapahtunessta Puumalan valtauksesta lähtien altavastaajana Savonlinnan eteläpuolisella Saimaalla ja joutui koko ajan liikuttelemaan alueellaan joukkoja tykkiveneiden pelossa.

Niiden muodostamasta vaarasta ilmeisesti johtui myös se, että kenraali Stedingk sijoitti esikuntansa Partalaan eikä lähemmäs Saimaata, vaikkapa Sulkavan pikkuiseen kirkonkylään, josta ainakin oli hyvät yhteydet joka suuntaan.

Vrt. Stedingkin arkisto, Savon prikaatin komentajan arkisto 101, 27-37.

torstai 31. elokuuta 2023

Curt von Stedingkin arkisto

Curt von Stedingkin arkisto

Suomen kansallisarkisto osti vuonna 2013 Ruotsista Curt von Stedingkin arkiston, joka käsittää peräti 76000 sivua.

Osana arkistoa on Savon prikaatin ylipäällikön kokoelma, jossa on tuhansia sivuja mm. sotapäiväkirjoja, kirjeiden konsepteja raportteja, muistioita ja saapuneita kirjeitä kuninkaalta, viranomaisilta ja upseereilta, luetteloita mitä moninaisimmista asioista; valtakirjoja, ylennyksiin ja kunniamerkkeihin liittyvää aineistoa, oikeudenkäyntipöytäkirjoja ja niin edelleen.

Lisäksi on paljon tavaraa sekä kirjeenvaihdosta suvun kanssa että dokumentteja hänen pitkän uransa vaiheista. Mukana on mm. venäläisiä ym. kirjeitä ja muita papereita, jotka liittyvät esimerkiksi hänen toimintaansa rauhanneuvottelijana ja Ruotsin Pietarin-lähettiläänä.

Kustaa III:n sotaa koskevat asiakirjat ovat yleensä ruotsiksi, mutta kuninkaan kanssa käyty kirjeenvaihto ranskaksi. Tietty ongelma on aineiston osittainen järjestämättömyys esim. päivämäärän tai aakkosjärjestyksen mukaan.

Kustaa III:n sodan kannalta tämä kokoelma on korvaamaton ja se on jo ehtinyt vaikuttaa uusimpaan tutkimukseen. Siitä voi kuitenkin ammentaa lähes loputtomasti aineistoa, jolla on esimerkiksi paikallishistoriallista merkitystä.

Arkisto on käytettävissä Kansallisarkiston Astia-tietokannassa ja sinne pitää rekisteröityä.

Kokoelma löytyy tästä osoitteesta: Hae ja selaa aineistoa - Kansallisarkisto | Asiointipalvelu Astia (narc.fi)

Tässä esimerkki sisällysluettelosta:

Sarja

Sisältää kokonaisuudet

Arkistoyksikkö

Liittyvät toimijat

Stedingk, Curt von (Arkistonmuodostaja)

maanantai 28. elokuuta 2023

Syystulilla 2.9. "Olavinlinnan piiritys 1788"-ampumanäytös

Tykkipursiyhdistys ry 27.8.2023

Tiedote

Syystulilla 2.9. "Olavinlinnan piiritys 1788"-ampumanäytös

Kesällä 1788 Ruotsin armeija piiritti venäläisten hallussa ollutta Olavinlinnaa. Tätä taistelua muistellaan 2.9. Syystulilla 1700-luvun asein ja univormuin. Ampumanäytöksessä ammutaan turvallisella replikatykillä ja käsiaseilla sekä esitellään aikakauden sotilaselämää. Kuulosuojat kehotetaan ottamaan mukaan erityisesti lapsille ja koiria ei toivota paikalle.

Sotilasleiriin Komendantin puistossa voi tutustua 2.9. aamupäivästä lähtien ja ampumiset tapahtuvat noin klo 11.30, 13.00 ja 14.30.

Harrastajien tavoite on elävöittää alueen historiaa ja esitellä Olavinlinnan 550. juhlavuodeksi 2025 suunnitelmaa suuresta "Olavinlinnan piiritys 1788-näytöksestä". Kymmenet harrastajat, miehet ja naiset ympäri maan, ovat kiinnostuneita osallistumaan taistelunäytökseen sekä Olavinlinnan tanssiaisiin ja illalliseen.

Paikalla kerrotaan myös Tykkipursiyhdistys ry:n "Turun rauhan rajaseutu 1743–1812"-hankkeen tuloksena kootusta arkistosta. Uusia tutkimuksia ja vanhoja artikkeleita on kerätty kaikkien kiinnostuneiden luettavaksi Tykkipursiyhdistyksen sivuilta https://tykkipursiyhdistys.blogspot.com/

. Samalla tietysti pyritään "rekrytoimaan" uusi jäseniä historian harrastuksen piiriin.

Sulkavan Tykkipursiyhdistys ry ja Jyväskylän Rautpohjan Tykkikerho toteuttavat tapahtuman yhdessä Pyhän Olavin Kilta ry:n kanssa.

#komendantinpuisto #savonlinnansyystulet

Tykkipursiyhdistys

Rautpohjan tykkikerho

Pyhän Olavin Kilta ry

Lisätietoja: Timo Vihavainen, timo.vihavainen@helsinki.fi, 050 376 2297