Tykkipursiyhdistys

 

Savon sotakoulu

 

E.S. Tigerstedt, Haapaniemi krigsskola. Dess lärare och elever. Anteckningar,handlingar, bref och matrikel. Helsingfors 1910, 252 s.

 

     Upseerikoulutuksen Savossa ja Suomessakin aloitti Yrjö Maunu (Göran Magnus) Sprengtporten, joka vuonna 1775 nimitettiin uuden Savon prikaatin komentajaksi.

     Tämä erittäin kunnianhimoinen mies ei viihtynyt Savossa kovin monta vuotta, mutta sai sitäkin enemmän aikaan: jääkärijoukon perustamisen, uuden ohjesäännön ja upseerikoulutuksen. Syystä tai toisesta, hän herätti ympäristössään aina suurta ihailua, mikä tästäkin kirjasta tulee ilmi.

    Koulutus tapahtui aluksi everstin virka-asunnossa Ristiinassa ja jopa hänen omalla kustannuksellaan, muitta sitten perustettiin kadettikoulu (ransk. cadet -nuorempi) alaikäisten poikien kouluttamisseksi upseerinuralle. Usein sitä kutsutaan myös vain sotakouluksi (krigsskola).

    Aluksi kolu oli vähän aikaa Kuopiossa, mutta muutti sitten Rantasalmelle, jossa toimi myös triviaalikoulu. Eräänlainen Savon Ateena siis tämä paikkaunta oli ja olihan se toistakymmentä kertaa väkirikkampikin, kuin 500 asukkaan Kuopio.

     Oppilaita kouluun saatiin ympäröivästä kartanoyhdyskunnasta, joka käsitti toistasataa virkataloa, mutta kouluun tultiin kauempaakin, jonkin verran myös emämaasta Ruotsista. Osa oppilaista oli opiskellut myös Carlbergin sota-akatemiassa tai siirtyi syystä tai toisesta sinne. Sinne meni myös jokunen opettaja Suomen tultua liitetyksi Venäjään.

     Tigerstedtin kirjasta selviää, millaisen koulutuksen Haapaniemestä sai ja minne sen kasvatit sijoittuivat. Kaikkiaan sieltä 25 vuoden aikana valmistui noin 210 upseeria, jotka edustivat lähes kaikkia Savon aatelisukuja.

     25 alumnia osallistui Kustaa III:n sotaan ja yli130 Suomen sotaan sekä 8 Ranskaa vastaan vuonna 1807 käytyyn Pommerin sotaan. Sitä ei saa sekoittaa vuosien 1757-1762 Pommerin sotaan Preussia vastaan.

     Suomen sodan jälkeen suurin osa Haapaniemen kasvateista palasi Suomeen ja jotkut saavuttivat kenraalin tai siihen verrattavan arvon, toimen esim. maaherrana tai senaattorina. 30 jäi Suomen vähäpätöiseksi kutistuneeseen sotajoukkoon.

     Ruotsin palvelukseni asettui noin 50 koulun entistä kasvattia ja noin 40 heistä taisteli Napoleonia vastaan vuosina 1813-1814. Yksi, von Arbin pääsi Ruotsin siirtomaan, St Barthelemyn kuvernööriksi ja sen jälkeen asiainhoitajaksi Washingtoniin.

     Kymmenkunta meni Venäjän palvelukseen, kolme näistä kohosi kenraaleiksi, jokunen taisteli Kreikan vapaussodassa Turkkia vastaan ja kaksi kaatui Smolenskissa vuonna 1812 taistellessaan Venäjän joukoissa Napoleonia vastaan.

     Tässä yhteydessä pitänee vielä erityisesti nostaa esille pari tapausta: J.R. Munck, joka oli syntynyt vuonna 1795 ja kuoli vuonna 1865 Erkylän kartanossa Hausjärvellä, kohosi jalkaväenkenraaliksi ja toimi mm. Pietari Suuren perustaman Venäjän arvostetuimman henkikaartin joukko-osaston, Preobraženski-rykmentin komentajana ja sittemmin Suomen kadettikoulun johtajana ja yliopiston varakanslerina. Tässä asemassa jo keisarikin tuli tutuksi. Kaslerinahan toimi aina kruununperijä.

     Toinen korkealle kohonnut oli G.W: Ladau, joka oli toiminut kuninkaan adjutanttina (stabsadjutant), mutta pakeni Venäjälle Anjalan liiton miehenä ja tuomittiin menettämään henkensä, omaisuutensa ja aatelisarvonsa. Vuonna 1810 rangaistukset kumottiin ja Venäjällä Keisarin sivusadjutantiksi noussut mies kohosi Suomen senaatin talousosaston jäseneksi (ministeriksi) ja todelliseksi valtioneuvokseksi.

     Hänestä tuli myös Suonen postilaitoksen ylitirehtööri ja siinä ominaisuudessa hän sai runsaasti vihamiehiä ja halveksuntaa osakseen toimeenpanemalla kirjeiden perlustraatiota.

      Sivumennen sanottuna, kruunun virkamiehenä postimestarin virka oli hyvin arvostettu ja entisten kenraalienkin havittelema. Myös Mannerheim arveli, että mikäli hän olisi jää nyt Suomeen, hän olisi voinut ehkä siirtyä eläkkeelle Heinolan postimestarina. Tämä on täysin kohtuullinen oletus.

     Haapaniemen koulu oli internaatti, jossa oli aika ankarat säännöt ja jopa tupakoinnista oli määrätty erottamisrangaistus. Sitä ei liene sovellettu, ellei juuri se sitten ollut Otto Johan Tandefeltin erottamisen syynä. Hän oli ainoa, joka koulusta ylipäätään erotettiin.

     Tandefeltin uraa ja henkilöä varjostaa syyllistyminen erityisen katalaan rikokseen. Hän oli se, joka lopulta surmasi pahoinpidellyn Axel von Fersenin (ks. Vihavainen: Haun fersen tulokset) hyppimällä tämän rintakehän päällä, kun tämä suuri seikkailija ja Ranskan kuningatar Marie Antoinetten rakastaja murhattiin Tukholman ritarihuoneen edessä, kuninkaanlinnan ja Riddarholmin kirkon välissä.

     Murhaajat saivat silmiinpistävän lieviä tuomioita. Tandefelt tuomittiin vankeuteen Ny Elfsborgin linnoitukseen, menettämään aatelisarvonsa sekä ruoskittavaksi.

     Itse asiassa hän vältti ruoskimisenkin 28 vuorokauden vesileipärangaistuksen, pääsi vapaaksi, siirtyi ilmeisesti Espanjan palvelukseen ja kuloi Amerikassa.

     Kirjassa selostetaan, mitä kadetin oli osattava laitokseen tullessaan. Luku- ja kirjoitustaidon ohella hänen oli hallittava neljä laskutapaa ja ranskan alkeet.

     Tällaiset asiat aatelisperheissää opeteltiin kotona ja useilla oli myös erityisiä kotiopettajia, erityisesti kielitaidon kehittämiseksi. Ranskaa siis oletettiin noin 12-14-vuotriaan pojan joka tapauksessa jonkin verran osaavan. Koulussa sitä opetettiin aika paljon.

     Oppikurssi koulussa oli nelivuotinen ja siihen kuului melkoinen kielivalikoima, ranskan ja saksan ohella myös venäjää ja jopa englantia, tosin vähemmässä määrin. Ruotsia oletettiin jokaisen hallitsevan ja suomea kehotettiin niitä oppilaista opiskelemaan omalla ajallaan, jotka tulivat Savon ulkopuolelta. Suomalaissa yksiköissä sitä tarvittiin ilman muuta.

     Muuten kurssit olivat osaksi yleissivistäviä, mutta sisälsivät myös tietenkin paljon sotilasaineita: linnoitusoppia ja rekognosointia ja kratan piirustusta, taktiikkaa, ratsastusta, miekkailua ja kenttäpalvelua. Yleissivistävällä puolella oli paljon matematiikkaa, sekä algebraa, että trigonometriaa ja tietenkin uskontoa, moraalia ja historiaa.

     Matematiikka oli toki välttämätöntä sekä maanmittauksessa tykistössä: oli osattava kolmiomittaus ja ellipsien ominaisuudet ja jopa pallogeometriaakin.

     Koulun kirjasto käsitti noin 600 nidettä, mikä ei ole paljon, mutta mukana oli tärkeitä klassikoita ja historiasta esimerkiksi Titus Liviuksen Rooman historia (Ab urbe condita). Valitettavasti rotat söivät piloille nuo nahkaselkäiset kirjat, kun ne Suomen sodan aikana evakuoitiin Ouluun.

     Evakuointi näyttää olleen turha toimenpide, sillä kenraali Tutškovin kanssa saatiin aikaan herrasmiessopimus, jonka mukaan venäläiset jättivät koulun rauhaan. Sitä myös noudatettiin.

     Kirjassa on kiintoisia dokumentteja esimerkiksi J.A. Sandelsin suorittamasta koulun tarkastuksesta. Tarkastuksia pidettiin vuosittain ja niihin sisältyi oppilaiden tutkinto. Kuten ymmärrettävää on, taso vaihteli suuresti. Yleisesti ottaen koulun tasoa voi pitää ajan oloissa korkeana ja siellä opetettu kartografia kiinnosti myös venäläisiä.

     Kun koulu vuonna 1818 paloi, se siirrettiin Haminaan ja siellä kadettikoulusta tuli erittäin tärkeä instituutio, joka kasvatti suomalaisia aatelisnuorukaisia palvelukseen lähinnä Venäjälle.