Turun rauha 1743

 Turun rauha 1743

Vuosina 1741–1743 käyty hattujen sota päättyi elokuun 7. päivänä 1743 allekirjoitettuun Turun rauhaan. Uusi valtakunnan raja siirtyi Kymijokeen ja Saimaalle, mutta rajalinjaa ei koskaan virallisesti vahvistettu maastossa. Rauhansopimuksen mukaisesti Ruotsi joutui luopumaan Haminan, Lappeenrannan ja Olavinlinnan linnoituksista.

Rauhanneuvottelijat aloittivat työnsä Turun vanhalla raatihuoneella helmikuussa 1742. Venäläiset neuvottelijat Aleksandr Rumjantsev ja Johan von Luberas vaativat aluksi koko Suomea ja Lyypekin ruhtinaspiispan valitsemista Ruotsin kruununperilliseksi. Kuultuaan kovat ehdot ruotsalaiset Erik Mattias von Nolcken ja Herman Cedercreutz ryhtyivät jarruttamaan neuvotteluja ja etsimään ulospääsyä kiperästä tilanteesta. Kesällä 1743 ehdot lievenivätkin sen verran, että Venäjä vaati enää Uudenmaan ja Kymenkartanon läänejä sekä mieleistään kruununperillistä. Nämäkin ehdot tuntuivat ruotsalaisista liian suurilta. Lopulta raja sovittiin vedettäväksi Kymijokeen ja Saimaalle, minkä lisäksi venäläiset saivat vielä Savonlinnan ympäristöineen. Ruotsin kruununperilliseksi valittiin Venäjän vaatima Lyypekin ruhtinaspiispa Adolf Fredrik.

Rajojen määrittelemiseksi maastossa kumpikin osapuoli perusti oman komissionsa: venäläisiä johti kenraali Abram Hannibal ja ruotsalaista ensin kenraali Johan Stiernschantz ja myöhemmin kenraali Lars Åkerhjelm. Venäläisten kannalta Turun sopimus osoittautui yhdessä keskeisessä kohdassa pahaksi virhearvioksi. Lappeenrannan ja Olavinlinnan välille ei tullutkaan suoraa vesitieyhteyttä, koska Puumalansalmi oli jäänyt kokonaan Ruotsin puolelle. Edistääkseen lukkiutuneita neuvotteluja venäläiset esittivät joulukuussa 1746 rajatarkistusta, jonka mukaan venäläiset saisivat Puumalansalmen eteläpuolisen alueen ja ruotsalaiset korvaukseksi lisäalueita Savosta. Ruotsalaiset eivät kuitenkaan suostuneet avaamaan Turun sopimusta, eikä rajalinjan määrittämisessä päästy eteenpäin.

Vasta kymmenen vuotta rauhasopimuksen jälkeen vuonna 1753 tehtiin uusi yritys rajan merkitsemiseksi maastoon. Rajakomissiot pitivät yhteensä 11 kokousta, mutta jäljellä jäi edelleen useita kiistakysymyksiä. Ensinnäkin rajan määrittäminen monihaaraisella ja saarien pirstomalla Kymijoella osoittautui hankalaksi. Toisena syynä oli rajalinjan määrittäminen Savossa, jossa komissiot eivät olleet päässeet yksimielisyyteen rajan alkupisteestä Parikkalan Tetrinsuolla. Kolmantena ja kaikkien vaikeimpana syynä oli kuitenkin Puumalansalmi, josta ruotsalaiset eivät suostuneet neuvottelemaan ollenkaan.

Kiistojen seurauksena Turun rauhan 1743 raja jäi maastossa määrittelemättä, eikä sitä vahvistettu myöskään Kustaa III:n sodan päättäneessä Värälän rauhassa vuonna 1790. Lopulta Haminan rauha vuonna 1809 poisti koko ongelman, kun Ruotsin ja Venäjän välinen valtakunnanraja siirtyi Pohjanlahdelle ja Tornionjokeen. Vuonna 1812 Uudenkaupungin ja Turun rauhoissa Venäjään liitetystä Vanhasta Suomesta muodostettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan kuulunut Viipurin lääni.

Jyrki Paaskoski 2023