Puumalan evakuointi

 

Puumalan evakuointi

 

Puumalaa on mainittu Savon Gibraltariksi ja ennen ns. Suvorovin kanavien rakentamista se olikin paikka, joka jokaisen vesitse Savonlinnan ja Lappeenrannan väliä kulkevan piti ohittaa. Vuoden 1743 raja jätti Puumalan salmen Ruotsin puolelle ja venäläiset joutuivatkin alistumaan tarkastuksiin sen ohittaessaan.

Puumalan strategisen sijainnin takia se linnoitettiin vahvasti ja sinne suunniteltiin jopa kaupunkia, jolle Samuel Möller piirsi jopa asemakaavankin.

Talvella 1788-1789 Puumalan tukikohtaa komensi majuri Carl Pontus Gahn ja rakennutti sinne 11 raskaan tukin rantapatterit sekä leipomon ja ruutikellarin. Puumalassa oli myös kuusi tykkipurtta (jollaa?) ja pienempiäkin veneitä oli varustettu nikhaka-luokan tykeillä. Suurta päälinnaketta ei vielä ollut aloitettu rakentaa.

Samanaikaisesti kun venäläiset hyökkäsivät etelästä Kyyrön ja Porrassalmen kautta Mikkeliin ja edelleen Juvalle, hyökkäsivät ne G.J. von Knorringin johdolla 11.6.1789 Puumalaan.

Gahnin joukot puolustautuivat, mutta jäivät pussiin, kun venäläiset etenivät Juvalle sekä Mikkelin että Sulkavan suunnalta. Tässä tilanteessa Gahnin noin 600 miehen osasto naulasi raskaat tykit ja lähti veneillä Sulkavan kautta kohti itää ja Raikuun kanavaa.  Viinikaisen ja Mäen mukaan puolustajia oli vain 300 miestä. G.H. Jägerhorn taas kertoo Gahnilla olleen peräti 14 tykkivenettä (canonslupar).

Matalasta kanavasta veneet vedettiin Paasvedelle, mikä aiheutti kölivaurioita, mutta sieltä ne pääsivät Joroisiin 6.7. mennessä ja osallistuivat sitten taisteluihin Laitaatsillassa. Lähtiessä yksi kuormalotja upposi.

Venäläisen version mukaan ruotsalaiset vetäytyivät 13 aluksella 12.7. asemistaan, jonka jälkeen venäläiset ylittivät salmen, ottivat muutamia vankeja ja saivat sotasaaliiksi 16 tykkiä, suuren määrän ruutia, erilaisia sotatarvikkeita ja joitakin suuria aluksia.

 

Jägerhorn 2004

Lappalainen 2014

Tutškovin kartasto 2007

Viinikainen – Mäki 2015