Vuolteensalmen ”komedia” 28.6.1788

 

Vuolteensalmen ”komedia” 28.6.1788

 

Puumalan komppanian luutnantti Jakob Johan Wessman raportoi 28.6. vuonna 1788, että joukko venäläisiä jääkäreitä oli samana aamuna heti puoliyön jälkeen tulittanut Vuolteensalmen vartiopaikkaa noin tunnin ajan. Ruotsin puolella ei kuitenkaan kukaan kaatunut eikä haavoittunut. Ruotsalaiset vastasivat vain kahdella laukauksella.

Karttapaikka >>

Kraemer, C. J. v., & Fieandt, O. C. v. Vuolteensalmi 1788.
https://www.finna.fi/Record/museovirasto.542AF723A2E096395C3076570840C91C?sid=3021478130

Joka tapauksessa kyseessä siis oli törkeä aseellinen rajaloukkaus. Vuolteensalmi sijaitsi viisi kilometriä rajalta länteen ja kymmenkunta kilometriä Puumalan salmesta itään, joten venäläiset olivat selvästi olleet kaukana Ruotsin alueellakin.

Syystä tai toisesta Puumalan komppania oli tuolloin kymmenen vuoden tauon jälkeen koottu taas rykmenttiä suurempiin harjoituksiin ja majuri G.H. Jägerhornin johdolla oli Puumalan salmeakin vartiomassa sata miestä.

Kun oli saatu tieto, että myös rajan itäpuolella oli suurehko joukko jääkäreitä ja kasakoita, jotka liikehtivän Puumalan salmea kohti, Vuolteensalmen silta, joka oli Ruokolahdelle johtavalla maantiellä, jopa purettiin.

Saatuaan tiedon välikohtauksesta Savon prikaatin komentaja eversti Hastfehr jätti jostakin syystä  Puumalan salmelle vain pienen vartioston ja lähti joukkoineen kohti Olavinlinnaa, joka saarrettiin lähes koko prikaatin voimin.

Tässä siis oli ensikäden raportin mukaan se välikohtaus, jonka Kustaa III selitti keisarinna Katariina II:lle lähettämässään uhkavaatimuksessa oikeuttavan hänet aloittamaan sotatoimet Venäjää vastaan, minkä hän oli jo tehnytkin aloittamalla edellä mainitun Olavinlinnan piirityksen.

Tiedetään, että kuningas oli tilannut Tukholman oopperaräätäliltä venäläisiä univormuja. Hänen ilmeisen tarkoituksenaan oli ollut lavastaa välikohtaus aloittaakseen sodan, jota hän halusi, mutta jota hänellä ei valtiosäännön mukaan ollut edes oikeutta aloittaa, nimittäin hyökkäyssotaa. Puolustus oli asia erikseen ja käsitteitä hieman venyttämällä voitiin venäläisten sanoa hyökänneen ensin, mikäli jutttu tulituksesta piti paikkansa.

Kyseessä oli siis aivan mitätön välikohtaus ilman uhreja, mutta juridiselta kannalta se voitiin selittää ratkaisevan tärkeäksi. Lavastusta varten oli univormutkin jo ommeltu ja kaiketi myös kuljetettu paikan päälle.

Tarvittiinko noita lavasteita sitten lainkaan vai tapahtuiko Vuolteensalmella peräti sattumalta ja juuri oikeaan aikaan todellinen välikohtaus, jota voitiin pitää venäläisten hyökkäyksenä ja sen jälkeen aloitettua sotaa siis puolustussotana? Aitoon välikohtaukseen on ainakin myös uskottu.

Asiaa perinpohjaisesti tutkinut Jussi T. Lappalainen katsoo, että ”rajanloukkauksesta” raportoinut luutnantti  Wessman uskoi todella venäläisten tehneen sellaisen, mutta itse asiassa sen tekivät yön pimeydessä Jägerhornin lähettämät miehet ja mahdollisesti vielä pelkillä paukkupatruunoilla. Venäläisiä univormuja tuskin edes tarvitsi käyttää.

Venäläisten tekemää todellista rajanloukkausta ei voi pitää uskottavana, sillä venäläiset itse olisivat varmasti pyrkineet sellaisen selvittämään ja syylliset rankaisemaan, sillä heillä ei vallinneessa tilanteessa voinut olla mitään syytä sallia Ruotsin vastaisia provokaatioita.

Selvää joka tapauksessa on, että kyseessä oli Kustaa III:n lavastama tekosyy sodalle, jota suuri osa upseereista ei ottanut vakavasti, vaan katsoi kuninkaan toimineen vastoin lakia ja aloittaneen sodan, johon heillä ei ollut halua eikä edes moraalista velvollisuutta osallistua, kuten Liikkalan nootti ja Anjalan liitto osoittivat.

 

Lappalainen 2014

Vuolteensalmi 1788:
https://www.finna.fi/Record/museovirasto.542AF723A2E096395C3076570840C91C?sid=3021478130