Tolvanniemen taistelu 15./26.5.1790

 

Tolvanniemen taistelu 15./26.5.1790

Savonlinnan ja Puumalan joutuminen venäläisten käsiin merkitsi sitä, että Ruotsin Saimaan laivasto jäi Ristiinan tykkijollia lukuun ottamatta Savonlinnan pohjoispuolelle, jonne myös Puumalasta keväällä 1789 saarrostusta paenneet veneet saapuivat Raikuun kanavan kautta. Vuoden 1790 keväällä Ruotsin laivasto oli Haukiveden puolella talvehdittuaan Varkaudessa.

 Ristiinan veneitä lukuun ottamatta Ruotsin laivasto oli siis jo vuodesta ollut 1789 Savonlinnan pohjoispuolella eikä kyennyt murtautumaan sen patterien ohi. Näin se kyennyt auttamaan etelässä Savon prikaatin operaatioita, kuten Puumalan valtausta, jota yritettiin. Sen sijaan se kyllä tuki sekä Laitaatsillan että Parkumäen taisteluita.

Turun rauhan raja 1743-1812 Google Maps >>

Tolvanniemen ja Loikansaaren taistelu 15.5.1790.
https://www.finna.fi/Record/musketti.M012:HK19501227:72II?lng=sv
CC BY 4.0

 Sen sijaan jouduttiin jatkuvasti olemaan valmiina torjumaan venäläisten omaa ja nopealiikkeistä raskasta järvitykistöä. Myös venäläisten huolto linjalla Lappeenranta-Savonlinna oli tässä tilanteessa turvattu. Vuonna 1790 Ruotsin järvilaivaston tilanne huononi entisestään.

Ruotsin Saimaan laivastolla oli aluksia etenkin Varkaudessa, jossa rakennettiin tukikohtaakin (Laivanlinna) ja niitä oli rakennettu myös Kuopiossa ja Joensuussa. Vuonna 1790 kaikki nuo laivat sijaitsivat keväällä Matarin salmen (Tolvanniemen) pohjoispuolella eli Haukivedellä.

Varkaudessa talvehtineeseen Saimaan laivaston pohjoiseen osastoon kuului keväällä 1790 170 miehen vapaajoukko ja lisäksi 50 rakuunaa ja 150 jalkaväen varamiestä, epäilemättä soutajiksi sopivia. Yhteensä vahvuus oli siis 370 miestä. Osasto oli siis ajan oloissa aika suuri, erittäin liikkuva ja raskaasti aseistettu niin tykkiveneiden tykeillä kuin miehistön musketeilla ja tussareilla. Osaston komentajana oli laivaston luutnantti Gustaf Fredrik Funck.

26.5. (venäläisen ajanlaskun mukaan 15.5.) aamulla kello 6 ruotsalaiset tykkipurret hyökkäsivät venäläisiä vastaan ”rohkeasti” (venäläisten käyttämä ilmaus)Tolvanniemen ja Matarin salmen luona, kuten ns. Tutškovin kartasto kertoo. Venäläisillä oli pattereita salmen keskellä sijaitsevassa Niinisaaressa, mikä antoi heille ratkaisevan edun.

Laivojen taistelu maalinnoituksia vastaan on aina osoittautunut hyvin ongelmalliseksi, koska linnoitukset ovat vaikeasti haavoitettavissa ja niiden tuli on tarkempaa. Kun vihollisella oli maalla pattereita, jotka tukivat sieltä käsin tehokkaasti sen tykkiveneitä, ei ruotsalainen laivasto kyennyt vihollista kukistamaan. Syntyneessä ”meritaistelussa” ammuttiin satoja laukauksia ja se kesti ensimmäisenäkin päivänä yli neljä tuntia ja uusittiin seuraavana, jolloin Stedingk oli itse mukana.

Venäläisten mukaan heillä oli tuskin lainkaan tappioita, ruotsalaiset taas menettivät heidän mukaansa yhden ”kaleerin” ja lukuisat muuta alukset vaurioituivat.

Pertti Koistinen on tehnyt tarkemman selostuksen tästä taistelusta venäläisen osapuolen eräässä tämän ajan lehdessä esitetyssä muodossa.

Lappalainen 2014

Tutškovin kartasto (Русско-шведская война 1788-1790 годов: из «Альбома» генерала А.В. Тучкова. Санккт-Петербург 2007

Karttapaikka >>