Aleksanteri I (1777 – 1825?)

 

Aleksanteri I (1777 – 1825?)

 

Aleksanteri nousi Venäjän keisariksi vuonna 1801, kun salaliittolaiset olivat murhanneet hänen isänsä, keisari Paavalin.

Napoleonin sodissa Aleksanteri taisteli ensin Napoleonia vastaan, mutta solmi sitten hänen kanssaan liiton Tilsitissä vuonna 1807. Se oli hyvin epäsuosittu Venäjällä, koska se tukahdutti maalle tärkeän Englannin-kaupan.

Napoleonin kanssa Aleksanteri sopi Tilsitissä, että pakottaisi myös Ruotsin Englannin vastaiseen kauppasaartoon, mannermaansulkemukseen. Korvaukseksi sodasta Aleksanteri riisti Ruotsilta koko Suomen, mihin Napoleon häntä kehottikin. Tähän johtanut Suomen sota vuosina 1808-1809 oli Venäjän hovipiireissä hyvin epäsuosittu. Niin sanottu isänmaallinen sota Napoleonia vastaan vuonna 1812 ja sen jälkeen suoritettu hyökkäys Pariisiin saakka olivat sen sijaan suosittuja, vaikka tavattoman raskaita.

Ruotsin lepyttämiseksi vaarallisessa tilanteessa Napoleonin hyökätessä Aleksanteri solmi Ruotsin kruununperijän, entisen Napoleonin marsalkan Bernadotten kanssa Turussa vuona 1812 sopimuksen, jossa Ruotsi sitoutui neutraliteettiin eikä pyrkinyt saamaan enää itselleen takaisin Suomea.

Suomalaisten kiinnittämiseksi uskollisuuden sitein Venäjään Napoleon sitoutui Porvoon valtiopäivillä (lantdag) vuonna 1809 pitämään voimassa Ruotsin vallan aikaiset lait ja salli Suomeen järjestettävän oman keskushallinnon.

Vuonna 1812 Aleksanteri erityisesti Venäjän palvelukseen siirtyneen G.M. (Kustaa Mauri) Armfeltin myötävaikutuksella palautti Suomen suuriruhtinaskunnan yhteyteen siltä Uudenkaupungin (1721) ja Turun (1743) rauhoissa riistetyt alueet eli niin sanotun Vanhan Suomen. Tämä oli osa Suomen suunnan turvaamiseen tarkoitettua lepytysprosessia. Raja tuli jälleen Rajajoelle.

Venäläisen A.N. Saharovin tulkinnan mukaan Aleksanterin huomattavan liberaali politiikka Suomeen nähden liittyi siihen, että hän halusi luoda myös Venäjälle liberaalin hallinnon ja käytti Suomea koekenttänä. Pian Aleksanteri kuitenkin luopui liberaaleista ajatuksista ja kehittyi uskonnolliseksi mystikoksi.

Suomessa ns. Vanhan Suomen puollella Aleksanteri vieraili tarkastamassa rajan linnoituksia vuonna 1803. Venäjään liitetyssä suuriruhtinaskunnassa Aleksanteri suoritti suuren, Ouluun saakka ulottuneen kiertomatkan vuonna 1819 ja saavutti kaikkialla valtavan kansansuosion.

Aleksanterin kuolema Taganrogissa vuonna 1825 on yhä hämärän peitossa. Sitkeä perimätieto väittää, ettei hän kuollutkaan, vaan siirtyi vaeltavaksi hengenmieheksi (strannik) Siperiaan nimellä Fjodor Kuzmitš. Aleksanterin hauta Pietarin Pietarin ja Paavalin linnoituksen hautakirkossa on joka tapauksessa tyhjä.