Aseet: tykit, tussarit, hukarit, musketit, spontonit

 

Aseet: tykit, tussarit, hukarit, musketit, spontonit

 

Hattujen sodasta Suomen sotaan ulottuvana aikana ruutiaseet olivat tykkejä lukuun ottamatta piilukkoisia: ruuti syttyi, kun iskuriin kiinnitetty piikivi iski kipinän tulirautaan, jolloin sankkiruuti sytytti varsinaisen panoksen. Musketin tulinopeus oli yleensä vain yksi noin laukaus minuutissa, parhaimmillaan neljä.

Jalkaväen rihlaamatonta kivääriä nimitettiin musketiksi ja sen pituus oli puolisentoista metriä. Siihen kiinnitettiin usein vielä puolen metrin pituinen pistin, jolloin sillä oli huomattavana suuri ulottuvuus.

Musketin suurin kantama oli yli kilometrin, mutta sen tehokas käyttöetäisyys oli vain noin 50-70 metriä, koska sillä ei voinut ampua kauas tarkasti.

Lyhyt kivääri, 100-120 cm. oli nimeltään karbiini ja sitä käytti yleensä ratsuväki.

Rihlattu kivääri oli nimeltään tussari (studsare), sellaista käyttivät jääkärijoukot. Rihlatun aseen piippuun kuula naputeltiin pienellä vasaralla. Sen lataaminen oli hitaampaa kuin musketin, mutta se oli kauaskantoisempi ja tarkempi ja sillä voitiin tehokkaasti ampua jopa 200 metrin päähän.

Hukari oli tukevahko lyhyt miekka, jollaista oli hyvä käyttää esimerkiksi laivastossa. Sitä tarvittiin myös tykistössä ja muuallakin, missä jouduttiin hakkaamaan risukimppuja linnoittamista varten.

Spontoni oli lyhyt keihäs, joka toimi upseerin arvomerkkinä. Aliupseereilla vastaava ase muistutti lyhyttä hilparia ja sitä kutsuttiin nimellä korsgevär.

Aikakauden tykit Savossa olivat yleensä kevyitä, 3 tai 6 naulaisia, joita voitiin kuljettaa vaikeassakin maastossa. Raskaampia tykkejä, aina 18-naulaisiin saakka käytettiin yleensä vain tykkiveneissä.

Pienimmät tykit, joita kutsuttiin myös nimellä falkonetti tai nikhaka saattoivat olla vain 2-naulaisia. Suurimmat kaliiperit olivat epäsuoraa tulta ampuvilla mörssäreillä, joilla ammus saattoi olla jopa 30 naulan (noin 15 kg) painoinen. Niiden kantomatka oli kuitenkin lyhyt.

Naula vastaa noin puolen kilon painoa (venäläinen tykistönaula 490g.) ja sillä mitattiin ammuksen kokoa. Kaksinaulaisen nikhaka-tykin ammus painoi siis kilon verran ja 6-naulaisen kolme kiloa. Massiivisten rautaisten ammusten lisäksi voitiin ampua räjähtäviä kranaatteja tai kartesseja, jotka olivat eräänlaisia suuria haulipanoksia.

Tykit olivat tuohon aikaan huomattavasti nopeampia ladata kuin kiväärit, jopa 6 laukausta minuutissa, ja niiden kantomatkakin oli paljon suurempi, muutamasta sadasta metristä aina kolmeen kilometriin saakka. Niinpä kaikki suuremmat yksiköt pataljoonasta lähtien pyrkivät pitämään mukanaan tykkejä, vaikka se Savon oloissa oli usein hyvin vaikeaa.