Sulkavan valtaus 5. (16.)6.1789

 

Sulkavan valtaus 5. (16.)6.1789

 

Vuoden 1789 hyökkäysoperaatiossa venäläisten tarkoituksena oli vallata koko Savo ja lyödä sitä puolustavat joukot. Vihollinen eteni kolmesta suunnasta kohti Juvaa, etelästä Porrassalmen ja Mikkelin kautta, idästä Puumalan kautta ja koillisesta Savonlinnan ja Sulkavan kautta.

Turun rauhan raja 1743-1812 Google Maps >>

Savonlinnasta tulevia n. 2000 miehen vahvuisia joukkoja komensi kenraalimajuri Wilhelm von Schultz ja ne ajoivat jo jonkin verran aiemmin pakoon Pihlajalahdessa olleen etuvartion ja saapuivat sitten Sulkavalle ja asettuivat tykkeineen taistelujärjestykseen Kukkomäelle.

Vastassa olivat majuri Carl vonMorianin johtamat parisataa miestä, joiden pääosa oli sijoitettu Sulkavan kirkon itäpuolelle, pappilan pellolle. Niillä oli ilmeisesti myös kolme tykkiä ja Uitonvirta oli joukkojen takana.

Kun venäläiset aloittivat saarrostavan hyökkäyksen kahden puolen, läksivät puolustajat perääntymään niin nopeasti, että tykit ja kuormasto jäivät Uitonvirran pohjoispuolelle, vihollisen saaliiksi. Siltakin oli jäänyt polttamatta.

Ruutia joka tapauksessa poltettiin, vaikka taistelun tappiot ovat molemmin puolin jääneet epäselviksi. Venäläiset raportoivat suuresta menestyksestä, jossa ilmeisesti suuresti liioitellen laskettiin yhteen ruotsalaisen puolen Pihlajalahden kahakassa ja Sulkavan operaatiossa kärsimät tappiot, joiden ilmoitettiin olevan kaatuneina kaksi upseeria ja 150 miestä ja vangeiksi jääneinä kolme upseeria ja 20 miestä.

Tosiasiassa melkoinen osa (enemmistö?) Morianin joukoista joka tapauksessa perääntyi nopeasti Juvalle. Osapuolten vahvuuksista tai tappioista ei ole käytettävissä luotettavia tietoja, mutta epäilemättä niitä on ollut.

Von Schultzin ansioluettelossa Sulkavan operaatio joka tapauksessa näyttää painaneen paljon, koska vain se erikseen mainittiin, kun hänet -vasta tappiollisen Parkumäen taistelun jälkeen- ylennettiin kenraaliluutnantiksi ja palkittiin Vladimirin ritarikunnan ritariristillä. Kapteeni Georg Carl von Döbeln puolestaan haukkui Sulkavan tapahtumien johdosta koko Suomen kansan sotilasominaisuudet.

Sulkavalta Schultzin joukot etenivät siis Juvalle ollakseen Mikkelistä perääntyvän von Stedingkin selustassa hänen joukkojaan motittamassa. Tämähän ei onnistunut ja Juvalta joukko jatkoi Parkumäelle, jossa se sitten kärsi suuren tappion 21.7.

Sulkavalla venäläiset ryöstelivät kirkkoa ja pitäjänmakasiinia ja retuuttivat kirkkoherra Montania. Kirkosta vietiin arvoesineitä kynttilänjalkoja ja kankaita myöten ja särjettiin penkkejä.

Kappalainen Melartopeus sen sijaan oli vihollisen kanssa kovin hyvissä suhteissa ja joutui vastaamaan asiasta Porvoon tuomiokapitulin edessä, jossa kuitenkin selvisi syytteistä.

Schultz jätti lähtiessään seurakunnalle 100 ruplaa rahaa korvatakseen syntyneet vahingot. Niistä suurimman osan (80 ruplaa) sai pitää kirkkoherra (varapastori) Montan, joka oli vihollisen käsissä joutunut kärsimään.

 

 

Jussi T. Lappalainen, Kustaa III:n maasota. Savo ja Kymenlaakso 1788-1790. SKS 2014

Paavo Seppänen, Sulkavan historia I, Sulkava 1999.


Kartta Sulkavan kylän seuduista:
Kenraali A. V. Tutškov - kartta-albumi vuosien 1788-1790 sotatoimista s.38
https://data.nationallibrary.fi/bib/me/W00572234500#I00572234500

Karttapaikka >>

Kuvat ja kartta:
https://www.finna.fi/Record/jyx.123456789_21199?sid=3018141302