Porrassalmen taistelu 13.6.1789

 

Porrassalmen taistelu 13.6.1789

 

Porrassalmen taistelu oli viivytystaistelu, jossa onnistuttiin väliaikaisesti pysäyttämään Savoon hyökkäävä venäläinen armeija, jota komensi kenraali Musin-Puškin ja hänen alaisuudessaan kenraalit Michelson ja Rautenfelt sekä G.M.Sprengtporten, entinen Savon prikaatin komentaja ja kouluttaja. Taistelussa tuotettiin ylivoimaiselle viholliselle suuret tappiot ja saatiin aikaa järjestää Savon prikaatin perääntymistä Joroisiin.

Turun rauhan raja 1743-1812 Google Maps >>

 

Venäläiset lähtivät kesäkuussa 1789 hyökkäämään Savoon kolmelta suunnalta tarkoituksena valloittaa alue ja tuhota Savon prikaati. Joukot hyökkäsivät etelästä, Kyyrön ja Mikkelin kautta, idästä Puumalan kautta ja koillisesta Savonlinnan suunnasta Sulkavan kautta tarkoituksenaan yhtyä Juvalla.

Suurin osasto lähestyi etelästä ja sen vahvuus oli noin 5000-7000 miestä. Borodkin kertoo Lappeenrannassa tähän hyökkäykseen kokoontuneen jopa 10000 miestä. Porrassalmella venäläisten käytössä ollut vahvuus lienee ollut noin 2500 – 5000 miestä ja puolustajien lukumäärä noin 400- 750. Luvut muuttuivat hieman taistelun aikana.

Ruotsalaisten puolelta puolustajia komensi Mikkelistä käsin Curt von Stedingk ja sitä johtivat käytännössä everstiluutnantit Jacob Gripenberg ja Adolf Aminoff. G.H. Jägerhorn on kertonut esittäneensä idean puolustuksen järjestämisestä tuon salmen luo. Hän myös saapui paikalle täydennysmiesten kera ja sai puolustajien mielialan kohoamaan.

Hyökkääjän miesluku oli siis paperilla jopa kymmenkertainen, mutta se ei pystynyt kyseisessä paikassa käyttämään ylivoimaansa hyväksi. Kuitenkin vihollisen tulituksen voima ja etenkin tykistöylivoima aiheuttivat paljon tappioita puolustajalle, joka kuitenkin sai torjuttua myös vihollisen suorittaman pistinhyökkäyksen, vaikka rivit välillä jo horjuivat ja osa puolustajista alkoi perääntyä.

Hyökkääjä joutui joka tapauksessa luopumaan aikeistaan ylittää salmi ja kiersi paikan myöhemmin Tuukkalan kautta.

Hyökkääjän tappioiksi on ruotsalaisella puolella arvioitu jopa 300-400 kaatunutta ja 600-700 haavoittunutta. Venäläisten kokonaistappiot olisivat siis olleet jopa 900 sotilasta, ellei enemmän.

Michelsonin mukaan venäläisiä kaatui 7 upseeria ja 172 aliupseeria ja miestä. 15 upseeria, 3 lippujunkkaria ja 254 aliupseeria ja miestä haavoittui. Sen lisäksi vangiksi jäi 42 venäläistä. Kokonaistappiot venäläisten puolella olisivat siten olleet suunnilleen 450.

 Ruotsalaisten puolella tappiot olivat 53 kaatunutta ja 150 haavoittunutta eli kokonaistappiot olivat alle puolet venäläisten määrästä, mikä on puolustustaistelussa tyypillistä. Mitään tuhoamistaisteluahan ei venäläisiä vastaan tässä käyty, vaan kyseessä oli pelkkä sitkeä puolustus.

Strategisesti Porrassalmen taistelulla oli sinänsä tärkeä, mutta vain viivyttävä merkitys ja 19.6. venäläiset aloittivat uuden hyökkäyksen kohti Mikkeliä Tuukkalan kautta. Se olikin menestys ja venäläiset väittivät nyt liioitellusti vastapuolen menettäneen peräti 400 miestä kaatuneina ja 7 upseeria ja 200 miestä vankeina. Itse he kertoivat menettäneensä 5 sotilasta kaatuneina ja 30 haavoittuneina.

Porrassalmi oli joka tapauksessa paha takaisku Michelsonin menestyksellisesti (Kyyrön taistelu) alkaneelle sotaretkelle ja tieto siitä hämmensi myös keisarinnan mieltä, joka huudahti, ettei 27 vuoteen ollut saanut moisia uutisia! Kerrotaan, että uutinen pikemmin suututti kuin huolestutti keisarinnaa.

Myös Savon prikaatin entinen komentaja ja kouluttaja G.M. Sprengtporten kirjoitti keisarinnalle taistelun johdosta ja kertoi itse suunnitelleensa sotaliikkeen. Hänen mielestään menestys olisi ollut parempi, jos asialla olisi ollut vähemmän ”päitä, tahtoja ja intressejä”. Itse Sprengtporten ei ollut päässyt johtamaan taistelua, vaan joutui esiintymään ”krenatöörin raskaassa osassa”. Miekka kädessä oli hän osallistunut taisteluun Kyyrössä.

Kun Sprengtporten, keisarinnalle kirjoittamassaan kirjeessä kertoi suistuneensa rohkeiden toveriensa käsivarsille, näki hän surukseen, että ”aloitettiin perääntyä, mikä ei ollut odotettua eikä ymmärrettävää. Kummallinen kohtalo oli näköjään tuona päivää päättänyt tuoda tappion itse voiton aikana…”.

Stedingk, joka sai merkittävän osan kunniasta, ei kirjeessään kuninkaalle hänkään ollut Porrassalmen taisteluun tyytyväinen, koska hänen suunnitelmaansa ei ollut noudatettu ja hän nimitti koko taistelua vähäpätöiseksi kahakaksi. Venäläistä jalkaväkeä hän kehui ja samaan aikaan ilmaisi olevansa tyytymätön Ruotsin armeijan henkeen.

Porrassalmen jälkeen ruotsalaisten perääntyminen jatkui Joroisiin saakka. Suuri osa Mikkelin makasiinien sisällöstä jäi venäläisten käsiin, muu muassa 300 tynnyriä silliä.

Joka tapauksessa Stedingkin perääntymismanööveri sai venäläisiltä tunnustusta. Takaa-ajajat pidettiin kurissa kartessitulella ja Kilpolassa heille järjestettiin väijytys, joka opetti varovaisuuteen.

Juvalla kenraalimajuri  Schultz, joka saapui noin 2000 miehen armeijoineen Sulkavalta, ei mennyt/päässyt perääntyvien Stedingkin joukkojen selustaan, vaan jäi seuraamaan niiden menoa kirkonkylän tienoilta, ilmeisesti vallattuaan ne patterit, joita nyt nimitetään Stedingkin valleiksi.

Ainakin kerrotaan venäläisten vallanneen patterit helposti, kun niitä puolustamaan jätetty pohjalaiskomppania pötki pakoon päällikkönsä perässä. Tämä joutui asiasta myöhemmin sotaoikeuteen.

 

Borodkin 2016

Lappalainen 2014

Viinikainen – Mäki 2015

Jägerhorn 2004

Brakel 1994

Brikner 2016


Kuvat ja kartta:
Riksarkivet
https://creativecommons.org/publicdomain/mark/1.0/