Kasakkakenraali Denisov
Denisov, Fjodor Petrovitš
(1738-1803),
Donin kasakka, kohosi urallaan
ratsuväenkenraaliksi ja sai kreivin arvon. Taisteli Kustaa III:n sodassa mm.
Kyyrössä, Porrassalmella ja Valkealassa
Denisov kunnostautui jo
1770-luvulla Turkin sodassa, minkä ansiosta sai keisarinna Katariinalta
kultamitalin. Turkin sodan taisteluissa hän haavoittui useasti ja sai
legendaarisen maineen sekä urhoollisuudesta 4. luokan yrjönristin. Sen jälkeen
Denisov sai vielä Kustaa III:n sodassa 3. luokan yrjönristin ja myöhemmin
Puolan sodassa hyvin harvinaisen 2. luokan yrjönristin. Uransa aikana hän sai
peräti kaksi briljantein koristettua sapelia, niistä toisen Kustaa III:n
sodassa.
Denisovin wikipediassa selostetussa
ansioluettelossa väitetään hänen taistelleen itsensä Ruotsin kuninkaan johtamaa
7000 miehen armeijaa vastaan keväällä 1790, mikä on huomattavaa liioittelua.
Keisarinnan kysyessä, miten Denisov uskalsi pienine voimineen hyökätä sellaista
ylivoimaa vastaan, oli tämä sanonut ”rohkeus avaa menestyksen portit
selälleen!” Tässäkin (Valkealan) taistelussa Denisov haavoittui kolmasti, mutta
ei poistunut kentältä tehtävistään.
Itse asiassa hyökkääjiä olivat
Valkealassa ruotsalaiset, joiden lukumäärä oli vain vähän Denisovin osastoa
suurempi (noin 2500) ja Denisov hävisi tämän taistelun ja joutui jättämään
ruotsalaisille muun muassa kaksi makasiinia, joita venäläiset eivät ehtineet
tuhota. Викибриф – aineistossa taistelu on todettu ruotsalaisten voitoksi ja
osanottajia arvioidaan olleen molemmin puolin noin 3000.
Joka tapauksessa kerrotaan
Denisovin lähettäneen hyökkäystä odotellessaan Kustaa III:lle -joka tosiaan oli
joukkojen mukana- kirjeen, jossa sanoi, että oli jo riisunut turkkinsa, joten
taistelun sopi alkaa, ettei sitä tarvinnut taas pukea päälle.
Kustaa III:n sodan jälkeen
Denisovin ura jatkui taistelussa Puolan jakamista vastustavia Tadeusz
Kosciuszkon joukkoja vastaan, mistä sai Aleksanteri Nevskin kunniamerkin ja 2.
luokan yrjönristin. Vuonna 1799 Denisov sai kreivinarvon, mutta joutui vielä
senkin jälkeen oikullisen keisari Paavalin epäsuosioon.
Viinikainen – Mäki
Venäläiset Wikipedia ja Wikibrief
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti