Karl-Heinrich von Nassau-Siegen (Charles-Henri de Nassau-Siegen),
1743-1808
Nassau-Siegenin
prinssi oi 1700-luvun kuuluisimpia kansainvälisiä seikkailijoita. Hän toimi
sekä vuoden 1789 että vuoden 1790 Ruotsinsalmen meritaistelussa venäläisen puolen
komentajana. Edellisen taistelun hän voitti ja jälkimmäisen hävisi.
Nassau-Siegenin
ruhtinaskunta oli lakannut olemasta jo vuonna 1743, mutta sen hallitsijan
jälkeläisillä oli oikeus ruhtinaalliseen nimeen ja titteliin (Karl-Heinrichia
nimitettiin myös Venäjällä arvonimellä prints eikä knjaz, koska
hän periaatteessa kuului Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan
ruhtinaisiin). Keisarikunta enempää kuin Nassau-Siegenin sukukaan eivät
kuitenkaan tunnustaneet sukulaisuuden velvoittavuutta, koska Karl Heinrich oli
syntynyt ns. morganaattisesta avioliitosta.
Karl Heinrichiin
on jälkimaailma suhtautunut vaihtelevasti. Aikalaiset vierastivat hänen
pöyhkeyttään, kuten Curt von Stedingk venäläisten upseerien osalta kertoo.
Lukemattomista taisteluista ja kaksintaisteluista huolimatta prinssi säilyi
haavoittumattomana ja hänestä käytettiinkin nimitystä l’invulnérable
Nassauta
pidettiin yleisesti suurena kehuskelijana ja jopa huijarina (charlatan) ja
urotöitä, joilla hän kerskaili, on epäilty. Prinssin väitettiin taistelleen
paljain käsin tiikeriä vastaan Keski-Afrikassa (!) ja vietelleen Tahitin kuningattaren.
Väitetystä tiikeripainista maalattiin jopa suurikokoinen taulu. Argentiinassa
hän tiettävästi pelasti toverinsa jaguaarin kynsistä.
Joka tapauksessa
Nassau tuli tunnetuksi uhkapelurina, joka kierteli Euroopan hoveissa.
Tiettävästi velkojiaan paetakseen hän osallistui myös Louis de Bougainvillen
purjehdukselle maapallon ympäri. Sen jälkeen hän toimi sotilaana Ranskan
palveluksessa. Eräässä polttolaivojen hyökkäyksessä kunnostauduttuaan
Karl-Heinrich nimitettiin myös Espanjan grandiksi. Puolan kuningas Stanislaus
August antoi hänelle Puolan magnaatin arvon.
Vuonna 1786
Nassau siirtyi Venäjän palvelukseen ja johti menestyksellisesti soutulaivaston
hyökkäystä Otšakovin taistelussa. Hänen on väitetty olleen myös
keisarinna Katariinan rakastaja.
Kustaa III:n
sodassa Nassau komensi Venäjän uutta soutulaivastoa, joka saatiin valmiiksi
vuoden 1789 sotaretkiä varten ja voitti ruotsalaiset Ruotsinsalmessa mainittuna
vuonna. Tämän johdosta prinssi sai Venäjän korkeimman kunniamerkin, apostoli
Andreaksen ristin.
Vuonna 1790
Nassau-Siegenin johtama Venäjän soutulaivasto sen sijaan tuhottiin varsin
perusteellisesti Ruotsinsalmen toisessa meritaistelussa. Masentunut prinssi
halusi sanoutua irti tehtävästään ja palautti Katariinalle venäläiset
kunniamerkkinsä.
Katariina ei
hyväksynyt eroa vaan lähetti kunniamerkit takaisin lohduttavan kirjeen
saattelemana. Keisarinna selitti, että sotapäälliköiden suuruus näkyy parhaiten
juuri onnettomuuksien aikana. Prinssi oli toiminut Katariinan käskystä ja hänen
vahvistamansa suunnitelman mukaisesti: ”En ole unohtanut, että olette seitsemän
kertaa tullut vоittajaksi
niin etelässä kuin pohjoisessa. Tällä kertaa tuli myrsky, joka teki tyhjäksi
yrityksenne… te olette minua palvelleet, palvelette ja tulette palvelemaan
korvataksenne tämän vahingon…”.
Nassau-Siegen
olikin pian taas valmis käymään ruotsalaisten kimppuun, mutta ei saanut siihen
lupaa, koska Värälässä neuvoteltiin rauhasta. Rauhan tultua solmituksi
venäläisiä päälliköitä palkittiin erilaisilla lahjoilla ja myös Nassau sai
komean miekan, joka oli koristeltu jalokivin.
Von Stedingkin
mukaan prinssi oli saamaansa lahjaan tyytymätön. Venäläiset kollegatkaan eivät kätkeneet
tyytyväisyyttään siitä, että kerskurina pidetty prinssi oli Ruotsinsalmessa kärsinyt
tappion. Kenraali S.A. Tutškov arvioi, että prinssin rohkeus oli enemmän krenatöörin kuin
kenraalin tapaista. Hän oli impulsiivinen eikä noudattanut tarpeellista
huolellisuutta.
Venäjän-kautensa
jälkeen prinssi kierteli Eurooppaa ja oleskeli mm. Preussin hovissa ja
Venetsiassa, jossa ylläpiti komeaa palatsia.
Elämänsä
lopulla Nassau yritti saada marsalkan paikkaa Napoleonin armeijassa, mutta ei
onnistunut.
Borodkin
2016
Brikner
2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti