Kustaa IV Adolf

 

Kustaa IV Adolf

Kustaa IV Adolf oli Ruotsin hallitsijana vuosina 1792-1809. Kustaan alaikäisyyden aikana vallassa oli vuoteen 1796 saakka holhoojahallitus, jota johti suomalainen Kustaa Adolf Reuterholm. Kuningas syöstiin vallasta vuonna 1809, minkä jälkeen hän asui ulkomailla ja kuoli Sveitsissä vuonna 1837.

Kustaa III:n ”eriksgata” Suomessa vuonna 1775 oli aikoinaan ollut menestys (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search…) ja myös Kustaan sodan aikana kansa aina osoitti jopa Sodan takia paljon kärsineessä Savossa suosiotaan kuninkaalle, samaan aikaan, kun aatelistossa kyti kapinamieliala.
Kustaa III:n poika ja seuraaja Kustaa IV Adolf toisti isänsä esittäytymismatkan vuonna 1802.

Luonteeltaan tosikko ja kuivakas uusi kuningas oli monessa suhteessa isänsä vastakohta eikä herättänyt yleensä toisissa ihmisissä sympatiaa. Hän oli pedanttinen ulkoisiin seikkoihin takertuja, jota kiinnostivat enemmän uudet -aivan epäkäytännölliset- univormut ja peruukit, kuin ajan aatteet ja uudet näkemykset.

Silti kuningas oli Suomessa suosittu, kuten aikalaiset todistivat (vrt. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=alopaeus).

Kun kuninkaan vierailusta ilmoitettiin, vaadittiin samalla varaamaan seurueelle 2000 hevosta, mikä oli tavaton rasitus köyhän maan talonpojille.

Tässä luvussa olivat sentään mukana vaihtohevoset ja ainakin Savoon kuningas saapui ”vain” 236 hevosen vetämässä saattueessa, jossa oli mukana mm. keittiö- ja kellarivaunu, kuningasparin vuoteet sekä tietenkin lukuisasti muita arvohenkilöitä, sotilaita, kokkeja, musikantteja ja niin edelleen.

Kuningas osasi suhteellisen hyvin suomea, jota oli hänelle opetettu lapsesta saakka ja tämä takasi kansansuosion. Hän tarkasti etenkin sotilaalliset kohteet, linnoitukset ja yksiköt. Savossa hän seurasi Savon prikaatin harjoituksia Mikkelissä ja huomautti sotilaiden paikatuista housuntakamuksista, joille viholliset nauraisivat. Tähän vastattiin, ettei vihollinen koskaan näkisi Savon prikaatin miesten selkäpuolta.

Haapaniemen kadettikoulussa Rantasalmella kuningas osallistui tutkinnon seuraamiseen ja korotti kadetit henkilökohtaisesti upseereiksi. Kaiken kaikkiaan kuningas oli sotilaalliseen puoleen tyytyväinen.

Konfliktin Venäjän kanssa kuningas sai aikaan vaatiessaan Kymijoen Ahvenkosken sillan maalattavaksi kokonaan Ruotsin värein. Venäläiset maalasivat sen jälkeen sillan uudelleen ja lopulta tultiin aseella uhkaamisen asteelle.

 ”Pensselisota” ei sentään johtanut vihollisuuksien aloittamiseen, mutta kiristi kyllä maiden suhteita, jotka siis olivat aika kylmät, kun Aleksanteri I seuraavana vuonna 1803 tarkasti raja-aluetta, käyden mm. Telakanavalla.

Suomen sotaa (1808-1809) on usein pidetty Kustaa IV:n fanatismin ja suuruudenhulluuden aiheuttamana. Hän ei suostunut mihinkään kompromisseihin Napoleonin kanssa eikä siis myöskään Ranskan vaatimaan liittymiseen Englannin vastaiseen mannermaansulkemukseen.

Toisaalta kauppa Englannin kanssa oli Ruotsille elintärkeä ja Englannin laivaston voi odottaa kaappaavan Ruotsin kauppalaivan ja kenties myös sotalaivaston, kuten se teki Tanskassa, mikäli jouduttaisiin konfliktiin. Kenties se jopa polttaisi Göteborgin tai Tukholman, kuten se oli polttanut Kööpenhaminan.

Suomen sodan aikana Ruotsi auttoi Suomen armeijaa varsin rajoitetusti ja suoritti pari surkeaa ja epäonnista maihinnousua Turun tienoille ja Pohjanmaalle. Vihollinen sen sijaan tunkeutui lopulta jopa Länsipohjaan, jossa Suomen armeija vielä puolusti valtakuntaa.

Runeberg antaa Kustaa IV Adolfista sangen pirullisen kuvan todellisuudesta irronneena pellenä:

Kuningas silloin virkkoi,

vakaana lausui näin:

"Suomessa armeijamme

käy yhä taaksepäin;

toiveemme Klingsporista

on tyhjiin rauennut,

ja Viapori mennyt,

se pylväs kaatunut."

 

 Sen sijaan, että olisi tehnyt jotakin todellista ja vaikkapa yrittänyt saada Englannin lupaamat 10000 miestä nousemaan maihin Suomessa, kuningas haetutti vain Kaarle XII:n puvun ja pasteerasi sitten sankarikuninkaan asussa ja kehotti kertomaan asiasta koko maailmalle:

"Kahdennentoista Kaarlen

nyt kintaat otamme,

sen miesnä, kuninkaana

me tehdä tahdomme,

tuon suuren urhon miekan

vyöllemme sidottaa,

kuin hänkin hämmästyttää

velttoa maailmaa."

 

Vain kolme kuulijaa sai lopulta hämmästellä tätä esitystä:

Ei tiedä aikakirjat,

hän saiko muuttumaan

teollaan uljahalla

asiat Suomenmaan:

vaan hämmästyipä kyllä

läheinen maailmans',

Karl Lagerbring, Toll marski

ja Piper kreivi kanss'.

 

 

 

 

Totta ainakin on, ettei kuningas ollut perillä asioiden tilasta, kun hän kauas pohjoiseen perääntyneelle ja surkeassa tilassa olevalle Suomen armeijalle suvaitsi ilmoittaa, että olosuhteiden tähden upseerit oli nyt vapautettu puuteroimasta peruukkiaan päivittäin…

Joka tapauksessa Kustaa IV Adolf leimattiin opposition taholta järkensä menettäneeksi ja syöstiin valtaistuimelta keväällä 1809. Kaappauksen johdossa oli suomalainen kenraali Adlercreutz. Uudeksi kuninkaaksi tuli Kustaan veli, Södermanlannin herttua Kaarle hallitsijanimellä Kaarle XIII.