Kustaa III:n sota (1788-1790)

 

Kustaa III:n sota (1788-1790)

 

Kustaa III:n sota oli Ruotsin puolelta hyökkäyssota, jonka tarkoituksena oli saada takaisin Vanha Suomi eli uudenkaupungin rauhassa (1721) ja Turun rauhassa (1743) menetetyt alueet. Sota päättyi Värälän rauhaan vuonna 1790 ilman rajamuutoksia. Siihen kuului kuitenkin suuria taisteluita ja Ruotsin kohtalo oli ajoittain vaakalaudalla. Ruotsin puolen ihmismenetyksiä lasketaan olleen jopa noin 50000, vain pieni osa niistä taistelutappioita.

1788

Kun Venäjä joutui sotaan Turkkia vastaan vuonna 1787 ja joutui viemään armeijansa etelään, Kustaa suunnitteli lyövänsä Venäjän laivaston ja vievänsä ylivoimaisen armeijan Pietariin, jossa Katariina II pakotettaisiin hyväksymään Ruotsin sanelemat ehdot.

28.6.1788 Tekosyy sodalle saatiin Puumalan Vuolteensalmella järjestetystä kahakasta, jonka jälkeen Savon prikaati marssi piirittämään Olavinlinnaa. Kustaa syytti Venäjää rauhan rikkomisesta ja esitti sille ultimaatumin, johon suostumisen ymmärsi itsekin jo etukäteen mahdottomaksi. Katariina ei vastannut siihen, mutta julisti 11.7. Ruotsille sodan.

9.8. Upseerit, jotka vastustivat hyökkäyssotaa, lähettivät Katariina II:lle ns. Liikkalan kirjeen, jossa esittivät rauhan palauttamista.

12.8. Anjalan liittokirjassa 113 upseeria sitoutui kannattamaan Liikkalan kirjeen ajatuksia. Suunnitelma, joka olisi edellyttänyt hyökkäyshenkeä, kuivui kokoon.

17.7. Venäjän laivaston lyöminen, joka oli edellytys Pietarin valtaamiselle, epäonnistui, kun Suursaaren meritaistelusta tuli tasapeli. Hyökkäys Haminaan epäonnistui myös.

Ruotsi joutui nyt altavastaajan asemaan, kun sen avomerilaivastossa levisivät taudit ja se joutui lähes kahdeksi vuodeksi pois pelistä.

1789

Venäjä siirtyi hyökkäykseen ja sen armeija tunkeutui Savoon tarkoituksena Savon joukkojen kukistaminen.

13.6. Porrassalmella hyökkäys saatiin väliaikaisesti pysäytettyä, mutta pian se jatkui ja venäläiset marssivat Mikkelin kautta Rantasalmelle saakka sekä Juvan että Sulkavan suunnasta. Sen jälkeen, kun venäläiset olivat joutuneet vetämään osan joukkojaan takaisin etelään, jäljelle jäänyt osasto lyötiin

21.7. jäljelle jäänyt osasto lyötiin Parkumäen taistelussa.

Wilhelm von Schultzin johtamat venäläiset perääntyivät Savonlinnaan, mutta yrittivät uutta etenemistä 7.10. Laitaatsillan taistelussa.

24.-25.8. Ruotsinsalmen ensimmäisessä meritaistelussa Ruotsin saaristolaivasto kärsi pahan tappion.

1790

5.5. venäläiset yrittivät edetä Puumalasta kauemmas Savoon, mutta lyötiin Pirttimäen taistelussa. Myöskään Kymenlaaksossa venäläiset eivät saavuttaneet merkittävää menestystä.

3.7. käytiin Viipurin taistelu (Viipurin läpimurto), jossa Viipurinlahdelle saarrettu Ruotsin avomerilaivasto murtautui ulos kärsien huomattavia tappioita.

9.-10.7. Viipurinlahdelta Ruotsinsalmeen (Kotka) siirtynyt Ruotsin saaristolaivasto saavutti ylivoimaisen voiton Venäjän saaristolaivastosta. Tämän voiton ansiosta Katariina II osoittautui valmiiksi solmimaan rauhan, mutta ei suostunut alueluovutuksiin, vaikka ruotsalaiset olisivat ehdottomasti halunneet edes Savonlinnan takaisin.

14.8. solmittiin rauha Värälässä.