Puumalan komppania Suomen sodassa

 

Puumalan komppania Suomen sodassa

 

Puumalan komppania kuului ruotujakoiseen Kuninkaalliseen Savon kevyeen jalkaväkirykmenttiin eikä siis ollut ns. vapaajoukko kuten Savon jääkärit ja laivamiehet.

 

Puumalan komppanian sotamiehet numeroilla 89-129 olivat sulkavalaisten ruotujen asettamia ja niitä oli siten tuossa komppaniassa lähes puolet eli suunnilleen yhtä paljon kuin puumalalaisiakin.

Ossian Grotenfelt on kirjoittanut Puumalan komppanian sotatiestä Suomen sodassa 1808-1809 tutkielman, joka perustuu yksityishenkilöiden haltuun jääneisiin komppanian papereihin.

Puumalan komppaniaa kuului Savon jalkaväkirykmentin neljänteen pataljoonaan, jonka komentajana oli silloin majuri Karl Herman Grotenfelt, arvattavasti kirjoittajan sukulainen. Komppanian päällikkönä toimi Haapaniemen sotakoulun kasvatti, kapteenin vakanssia hoitava luutnantti Otto Magnus Furumark. Vänrikkinä oli Adolf Wilhelm Meinander, myös Haapaniemen kasvatteja ja Sulkavallakin paljon vaikuttanutta virkamies- ja soturisukua.

Komppanian sotatie alkoi Mikkelistä, jossa Savon prikaatin komentaja J.A. Cronstedt seisotti miehiä yön yli pakkasessa vihollista odottamassa, minkä seurauksena sata miestä joutui jäämään paleltumien takia hoitoon. Yksi niistä oli Puumala komppaniasta.

Komppania aloitti sitten strategisen perääntymisretken Ouluun ja joutui varmasti taisteluihin Jynkän luona ja Leppävirralla, mutta niistä kirjoittajalla ei ole todisteita.

Revonlahdella syntyi sitten suurempi tositaistelu, jonka suomalaiset voittivat ja komppania sai erinäisiä palkintoja, muun muassa rahaa käteisenä yhden päiväannoksen verran (!). Upseereista 4. pataljoonaa komentaneen kapteeni Ladaun, luutnantti Furumarkin ja vänrikki Meinanderin mainitaan erityisesti kunnostautuneen, muun muassa valtaamalla vihollisen tykkejä. Furumark ja Meinander saivat kultaiset urhoollisuusmitalit.

Taistelussa kaatui suomalaisten puolelta 1 aliupseeri ja 16 miestä ja haavoittui 1 aliupseeri ja 72 miestä. Puumalan komppaniasta ilmeisesti kaatui vain yksi mies ja toinen haavoittui vakavasti.

Toukokuussa 1808 komennettiin K. Grotenfeltin pataljoona majuri O.H. von Fieandtin tueksi Hämeeseen vahvistamaan pääarmeijan vasenta siipeä. Ylivoimaisen vihollisen edessä voitot jäivät saamatta ja jouduttiin yhä uudelleen taistellen perääntymään. Jo kesäkuussa kaatui 3 puumalalaista ja 3.7. Lintulahden taistelussa 2 Puumalan komppanian miestä kaatui, 7 joutui vangiksi ja 2 karkasi. Karstulassa, jossa suomalaisten menetykset olivat 7 upseeria ja 305 sotamiestä, menetti Puumalan komppania 3 miestä kaatuneina, 3 vankeina ja 3 karanneina.

Ankaran marssin oloissa kurikin alkoi rakoilla ja syys-lokakuussa karkaamisia oli 9 tapausta ja kuolemia kaksi.

Sen jälkeen Puumalan komppania yhdistettiin Sandelsin joukkoihin, jotka olivat menestyneet Savossa. Koljonvirran taisteluun joukko ei ehtinyt, mutta otti kyllä osaa Iisalmelle tehtyyn yölliseen hyökkäykseen 10.-11.11. Tässä taistelussa kaatuivat komppanian molemmat, urhoollisiksi tunnetut vääpelit Schatelowitz ja Procopé. Ainakin kaksi miestä haavoittui, kaksi joutui vangiksi ja kahden arvellaan karanneen.

Grotenfeltin laskelmien mukaan komppania hupeni näin vähitellen siihen määrään, että vuoden vaihteessa, kun Suomen raja ylitettiin, oli pois rivistä joutunut jo 63 miestä ja vain 48 ruotusotilasta ja varaväen miestä astui länsirajan yli.

Koska savolaisten, puolustuksen ydinjoukon määrä oli muutenkin tasaisesti kutistunut, muutettiin Savon prikaati 29.3.1809 Savon 1. kenttäpataljoonaksi (Savolaks I:sta fältbataljon). Siihen kuului miehiä Puumalan ja Juvan komppanioista ja päällystössä olivat mm. Ladau, luutnantti Reiher (Tiittalasta), ja vänrikki Kruse.

Kesällä 1809 tämä yksikkö puolusti vielä Ruotsia, vaikka Suomi oli jo Porvoon maapäivien päätöksellä liittynyt Venäjään, mutta rauha oli yhä solmimatta.

16.10.1809 katselmuksessa oli Puumalan komppanian miehiä yhä 23 (varaväkeä ei nyt laskettu). Osa miehistä suoritti vielä vartiopalvelusta suomalaisen kenttäpataljoonan riveissä. Toinen samanlainen oli Uumajassa. Molemmat pataljoonat hajotettiin tammikuussa 1810.

Grotenfelt laskee, että Puumalan komppanian 111 miehestä 29 eli 27% ammuttiin kuoliaaksi tai kuoli tauteihin sodan aikana. Vangiksi joutui 28 ja karanneiksi ilmoitettiin 26. Uumajassa oli rauhan solmimisen jälkeen 28 miestä. Kotiin palanneiden määräksi arvelee kirjoittaja noin 74.

 

Ossian Grotenfelt, Puumala kompanis historia under 1808-1809 års krig. Historiallinen arkisto XXI,II, 4.