Karjalan rakuunat

 

Karjalan rakuunat

Rakuunat olivat sotilaita, jotka liikkuivat ratsain, mutta taistelivat pääasiassa jalan. Niiden etuna oli suuri liikkuvuus ja ne olivat tärkeitä etenkin tiedustelun ja takaa-ajon kannalta. Rakuunoita ei pidetty varsinaisena ratsuväkenä ja rakuunahevoseksi kelpasivat sellaisetkin, joita ei ollut koulutettu ratsuväkitaisteluun, jollaiset olivat Suomen oloissa harvinaisia.

Itä-Suomen ratsumiesperinne alkaa jo varhaiselta ajalta. Ratsumiehen varustaminen oli kallista ja niinpä ratsutilat eli rusthollit vapautettiin veroista. Tarpeen tullen he saivat myös jonkun naapuritilan akumentiksi eli augmentiksi (lst. augeo -lisätä) eli saivat nauttia sen verot. Pieni Sulkavakin varusti kymmeniä ratsumiehiä 30-vuotiseen sotaan.

1600-luvulla miehiä tarvittiin Suomestakin myös Tanskaa vastaan. Moinsalmen Herman von Burghausen kokosi vuonna 1665 ns. mustan rykmentin (Mustat rakuunat), joka Lundin erittäin verisessä taistelussa vuonna 1676 kaatui lähes viimeiseen mieheen, mutta pelasti voiton Ruotsille. Tästä joukosta ovat Karjalan rakuunat sittemmin halunneet laskea polveutuvansa. Musta rykmentti (Kuolemanrykmentti) kärsi hyvin suuret tappiot myös Suuressa Pohjan sodassa.

Burghausenin joukko lakkautettiin vuonna 1680 ja sen jälkeen perustettiin vuonna 1686 Karjalan rakuunaeskadroona eli Grotenfeltin maarakuunat. Grotenfeltin ja Burghausenin suvut toimivat kauan Karjalan rakuunarykmentin johdossa.

Rakuunoita, jotka normaalisti liikkuivat hevosella, mutta taistelivat jalan, oli helpompi asettaa kuin varsinaisia ratsumiehiä, joiden hevoset oli koulutettava taisteluihin. Miehen ja hevosen varustaminen oli kuitenkin kallista ja rakuunatalot olivat veroista vapaita ja saattoivat myös saada akumentteja.

Vaikka Karjalan tähteetkin Saimaan alueella menetettiin Turun Rauhassa 1743, säilyi Karjalan nimi sekä rakuunoilla että Pohjois-Karjalaan perustetulla jääkärijoukolla, joka saatiin Suomen puolella yhä säilyneistä rakuunaruoduista.

Karjalan rakuunat (Karelska dragonkåren, Karjalan rakuunajoukko, myöh. Karjalan kevyt rakuunarykmentti, Kongliga Karelska lätta Dragone Regementet) koostui kahdesta 100 miehen komppaniasta, ala- ja ylä-Savon.

Kun Savon prikaati vuonna 1775 perustettiin, tulivat Karjalan rakuunat osaksi sitä. Rakuunoiden komentajista mainittakoon:

·  1781–1783: Berndt Johan Hastfer

·  1783–1789: Curt Bogislaus Ludvig Kristoffer von Stedingk

·  1790–1799: Georg Henrik Jägerhorn

·  1790–1795: Johan August Sandels ^[b]

·  1800–1802: Eberhard Ernst Gotthard von Vegesack

·  1802–1805: Carl Borgenstierna

·  1805–1809: Adolf Ludvig Christiernin

(Wikipedia, Karelska dragoner).

Voidaan todeta, että rakuunoiden päällikkyys houkutteli upseeriston terävintä kärkeä, vaikka joukko oli pienenlainen.

 

Sulkavalaiset rakuunatalot aseistivat Karjalan rakuunoiden ala-Savon komppanian numerot 77-89. Vuonna 1806 ne olivat seuraavat:

Rakuunan numero     kylä                        talollinen                            rakuuna

77                  Leipämäki                          Adam Lautiainen               Samuel Storm

78                  kuten yllä                           Henric Kankkuin                Lars Leipsten

79                  Halttula                              Eric Kilpeläin                     Matts Sjöberg

80                  Laukkala                            kornetti Nils Nykopp         vacant (tyhjä toistaiseksi)

81                  Partala                     maaherra Adolf Svärdin perill.     Adam Aroin

82                  kuten yllä                           kuten yllä                           Påhl Pardan

83                  Pulkkila                              Johan Vasarain                   Hinric Hammar

84                  Sulkava                              evl. leskir. von Born           Mats Tittberg

85                  Vuorilax                             Hinric Kostiain ym.           Philip Kost

86                  Idenlax                               Major Ehnroothin per.       Lars Wijk

87                  kuten yllä                           kuten yllä                           Thomas Idman

88                  Sulkava                              luutn. Lang                         Hemming Tann

89                  Miettilä                              Thomas ym. Mickoinen     Johan Mörk

 

Yleensä kaikki olivat naimisissa, kuten ruotusotilaat yleensäkin. Kaikki olivat yleensä myös Savossa syntyneitä.

Koko rykmentillä oli vuoden 1806 katselmuksen mukaan asiaankuuluvasti 200 karbiinia ja saman verran pistoolipareja, pistimiä ja ruutisarvia sekä miekkoja. Itse kullakin oli tietysti asianmukainen univormu, juomapullo ja muuta henkilökohtaista. Keittokattiloita oli 40 kappaletta. Hevosilla oli rehusäkit, loimet ja muuta tarvittavaa. Rykmentillä oli myös neljä trumpettia signaaleja varten.

Kuormastoon kuului mm. teltta, 1 kahden hevosen vetämä ammusvaunu ja kaksi nahkaista ruutisäkkiä.

Luettelosta havaitaan, että rakuunatilat olivat yleensä talonpoikaistiloja, vaikka suhteellisen usein myös säätyläisten omistamia. Enimmäkseen ne olivat hajallaan, kuten muukin asutus, kirkonkylässä eli Sulkavan kylässähän oli vain viisi taloa.

Tannilan rakuunatalon akumenttina oli Sulkava 3, Mikkola, jonka nimi on yhä säilynyt kalastuskunnan nimessä. Sen maille kasvoi myöhemmin 1800-luvulla ja sen jälkeen suuri osa kirkonkylästä. Nykyinen Korholanmäki, kauan kestikievarina/majatalona toiminut talo on jäänne kantatilasta 3.

Sulkavalta asetettiin siis 13 rakuunaa noin 3000 asukkaan pitäjästä. Suurempi Juva asetti numerot 53-100 ja Rantasalmi jopa numerot1-17 ja 32-72 eli molemmat naapuripitäjät puolensataa rakuunaa.

Lisäksi tulivat tietenkin kaikilla pitäjille varustettaviksi Savon jalkaväkirykmentin ruotusotilaat ja varaväki. Erikseen olivat sitten vapaaehtoismuodostelmat, kuten Savon jääkärit ja armeijan laivaston osastot, jotka perustuivat vapaaehtoisuuteen ja rahapalkkaan.