Savon kevyen jalkaväkirykmentin Juvan komppania

 

 Savon kevyen jalkaväkirykmentin Juvan komppania

Savon kevyt jalkaväkirykmentti käsitti ruotujakoisia joukkoja, joiden varustaminen oli talonpojille veron kaltainen rasite. 2-4 taloa joutui aina varustamaan yhden miehen ja antamaan tälle viljeltäväksi torpan. Miehen muonitus ja kyyditys kuuluivat myös ruodun rasituksiin. Ruotujoukot olivat osa Savon prikaatia, sen jälkeen, kun se perustettiin vuonna 1778. Ruotumiesten lisäksi siihen kuului suunnilleen yhtä paljon vapaaehtoisia jääkäreitä, jotka saivat valtiolta rahapalkkaa.

 

Sulkavalaiset ruotumiehet Juvan komppaniassa kuuluivat 6. korpraalikuntaan numeroilla 115-137. Suurin osa sulkavalaisista ruotusotilaista kuului kuitenkin Puumalan komppaniaan (numerot 89-129).

Savon kevyen jalkaväkirykmentin ruotusotilaat olivat eri asia kuin ns. vapaajoukkoihin luetut Savon jääkärit. Molemmat kuuluivat kyllä Savon prikaatiin sitten kun se perustettiin vuonna 1778. Siihen kuuluivat myös Karjalan rakuunat ja myöhemmin myös Karjalan jääkärit, erillinen tykistökomppania, reservi ja jopa Saimaan laivasto. Silloin vahvuudeksi tuli jo yli 3000 miestä, mikä oli ajan oloissa paljon.

Netissä on osoitteessa https://www.rajapuro.net/savojr/juva/juva_119.html…hyvin monipuolinen luettelo ruotusotilaista kautta 1700-luvun ja aina 1800-luvun alkuun saakka.

Ruotu käsitti 2-4 taloa, jotka yhdessä huolehtivat siitä, että kruunun käytettävissä oli aina sotilas. Entisen poistuessa muonavahvuudesta, oli asetettava uusi. Aseistuksen ja univormun antoi kruunu ja ne säilytettiin ruodussa, kaiketi sotilaan kotona.

Ruotusotilaiden asettaminen ja ylläpitäminen oli veronluontoinen velvollisuus ja periaatteessa, vaikka usein ei käytännössä, yhden tai useamman talon muodostaman ruodun piti antaa sotilaan käyttöön myös torppa. Sitä ruotusotilas viljelikin päätyökseen. Ruotujen piti myös järjestää sotilailleen muonitus ja kyyti harjoituksiin. Myöhemmin tämän saattoi korvat myös rahalla (passevolanssimaksu).

Komppanian viisipäiväisiä harjoituksia pidettiin J.E.O.Screenin mukaan kolmasti vuodessa ja lisäksi 20 päivän rykmentinkokous. Lisäksi oli kirkkoparaateja, joita tämän periodin alkuaikoina oli jopa viikoittain, mutta myöhemmin enää varsin harvoin, kun ne korvattiin komppaniakokouksilla.

Sotilaat saatettiin velvoittaa myös erilaisiin yleisiin töihin, kuten linnoitusten rakentamiseen, mikä oli varsin pelättyä ja usein terveydelle tuhoisaa työtä. Savon rykmentin jalkaväkisotilaat osallistuivat ainakin teiden tekoon, muun muassa vuonna 1787 ja Karjalan rakuunat 30 miehellä vuosittaisiin Haapaniemen kadettikoulun heinätöihin.

1700- ja 1800-lukujen vaihteessa ruotujakoiset Karjalan rakuunat yhdessä ruotujakoisen Savon jalkaväkirykmentin miesten kanssa (aliupseeri + 6 miestä) osallistuivat Puumalassa rajan vartiointiin. Ruotuväkeä saatettiin kutsua myös hoitamaan kurinpitoa kapinallisen käytöksen takia.

Yllä olevasta nettiosoitteesta löytyy paljon tietoa ruotusotilaista: henkilöt, kylät, talot ja talolliset sekä katselmustiedot. Myös poistuminen ruodusta, esimerkiksi siirron tai vaikkapa kaatumisen johdosta saatetaan mainita. Sukututkijoille se tarjoaa paljon materiaalia.

Kylittäin katsottuna havaitaan, vain parina esimerkkinä, että Juvan komppaniaan tuli Auvilasta sotilas numero 136, Halttulasta numerot 116, 126 ja 128, Iitlahdesta numerot 132 ja 133, Kaipolasta numerot 131 ja 132, Mäntyseltä numerot 120, 124, 125 ja 134, Sulkavalta eli pienestä kirkonkylästä vain numero 119, Tunnilasta numerot 126 ja 126 ja Väätälänmäeltä numerot 121 ja 122.

On otettava huomioon, että ruotusotilaiden lisäksi talonpoikaistalot saattoivat osallistua myös rakuunoiden ja upseerien ylläpitoon augmentteina (akumentteina) eli maksamalla kruununveronsa heille.

John Screen, The Army in Finland During the Last Decades of Swedish Rule (1770-1809), SKS 2007