Savonlinnan ja Olavinlinnan venäläiskausi

 

Savonlinnan ja Olavinlinnan venäläiskausi

 

Savonlinnan (Nyslott, venäjäksi Нейшлот, Нишлот tai Нюшлот) kaupunki kohosi vuonna 1475 perustetun Olavinlinnan viereen, ”malmille” ja korotettiin Pietari Brahen aloitteesta kaupungiksi vuonna 1639.

Kaupungin väkiluku oli alkuaikoina kolmisen sataa. Sodat ja hävitykset verottivat kaupunkia useaan otteeseen. Savonlinna oli sata vuotta vailla kaupunginoikeuksia vv. 1683-1784.

 Kun Olavinlinna Hattujen sodassa varustautui venäläisten piiritykseen, kaupunki poltettiin taas kerran. Linna antautui kuitenkin ilman piiritystä tai taistelua.

Savonlinnan malmilla oli 1700-luvun jälkipuoliskolla vain noin 100-200 asukasta, mutta kaupunkina siellä joka tapauksessa oli muutamia virkamiehiä ja koulu. Vanhat Ruotsin lait olivat voimassa, mutta hallinnossa käytettiin myös saksaa ja venäjää, joita kaupungissa osattiin kehnosti.

Rajatulliaseman päällikkö ja kaksi rajaratsastajaa oli jonkin aikaa käytettävissä rajan valvontaan, mutta vartiointia ei aina edes yritetty. Lisäksi olivat varuskunnan sotilaat, joiden kanssa tullin yhteistoiminta näyttää sujuneen huonosti.

Kaupunkipahasta merkittävämpi oli Olavinlinna, jossa Kustaa III:n sodan alkaessa oli 230 hengen varuskunta, niistä tykkiväkeä 81. Vuonna 1798 Olavinlinnan varuskuntaan kuuluvien joukkojen kirjavahvuus oli peräti 1002 henkeä.

Suomen sodan jälkeen väkeä vähennettiin ja sinne perustettiin invalidiosasto, johon kuului kaksi yliupseeria ja 46 miestä. Kaikkiaan varuskuntaan jäi parisataa miestä ja määrä pieneni vähitellen alle sataan.

Vielä vuonna 1818 Olavinlinnassa oli mahtava aseistus: 1 pronssitykki, 1 pronssimörssäri,  94 rautatykkiä, 9 rautamörssäriä ja 9 ”yksisarvista”. Näitä varten oli kellareissa 2300 puutaa ruutia eli 36,8 tonnia.

Venäläisen varuskunnan ja suomalaisten asukkaiden välille syntyi luonnollisestikin kontakteja, jotka johtivat myös avioliittoihin. Aleksei Škvarov on luetteloinut avioliitot vuodesta 1761 vuoteen 1876.

Avioliittojen huippukohta sattuu vuosille 1801-1805, jolloin venäläiset sotilaat avioituivat paikallisten naisten kanssa 28 kertaa eli häitä oli enemmän kuin viidesti vuodessa, joinakin vuosina niitä oli kymmenkunta.

Mainittakoon, että vuonna 1796 avioitui Savonlinnan tykkiväen pyöräntekijä Grigori Leontjev sulkavalaisen talollisen tyttären Anna Mihailovan (Mikkosen?) kanssa ja vuonna 1805 Savonlinnan varuskuntapataljoonan sotamies Ivan Andrejev sulkavalaisen talonpojan Iivana Laitisen tyttären Sofian kanssa.

Luultavasti sulkavalaiset olivat ns. vesikansaan kuuluneita Venäjän alamaisia eli kotoisin suhteellisen kaukaa ja aluksi jopa rajan takaa, mikä selittää heidän suhteellisen harvalukuisuutensa.

 

Mikko Saarenheimo, Savonlinnan kaupunki 1639-1812. Helsinki 1939.

Алексей Шкваров, Когда пришли русские… Статистическое исследование семей русских военных чинов и финляндских женщин в гарнизонах Роченсальма, Вильманстранда и Нейшлота в XVIII-XIX вв.: по материалам Национального Архива Финляндии и ЦГИА СПб, Выпуск 5, RME Group Oy. Loviisa 2019.