Savon prikaati

 

Savon prikaati

 

Vuonna 1778 G.M. Sprengtportenin komentamat Savon joukot (Kuninkaallinen Savon kevyt jalkaväkirykmentti ja vuonna 1745 (1770) perustettu Kuninkaallinen kevyt Savon jalkajääkärijoukko (myöhemmin rykmentti: Kongliga lätta Savolax fotjägar Regemente) yhdistettiin Savon prikaatiksi.

Vuoden 1808 alkaessa Savon prikaatiin kuuluivat wikipedian mukaan:

• Savon jalkaväkirykmentti, vahvuus 1 000
• Savon jääkärirykmentti, vahvuus 1 170
• Savon prikaatin jalkaväen reservi, 394
• Savon prikaatin rakuunoiden reservi (jalkaväkeä, ilman ratsuja), 87
• Karjalan Jääkärit, 655
• Karjalan rakuunajoukko, 210
• Savon prikaatin tykistökomppania vahvistuksineen, 158
• Armeijan Laivaston Saimaan Laivueet, Ristiina ja Varkaus (Laivanlinna), 109 (aliupseerioppilasta)
• Yhteensä 3 128 ^[2]

 

Kyseessä oli siis vaikeakulkuisen ja harvan asutun Savon oloissa verrattain suuri joukko, jollaista toki ei mobilisoitukaan muulloin kuin sodan oloissa.

Savon jalkaväkirykmentin miehet olivat ruotujen asettamia, kolme ruotua asetti aina yhden miehen, jolle periaatteessa oli annettava oma torppa. Savossa tämä jäi kyllä usein toteutumatta. Sotilasrasitus oli tärkeä osa verotusta ja säilyi pitkät ajat samansuuruisena. Merkittävin osa koulutusta tapahtui vuosittaisissa kahden viikon harjoituksissa. Lisäksi järjestettiin kirkkoparaateja ja nelipäiväisiä komppaniankokouksia. Aseena jalkaväellä oli sileäpiippuinen musketti pistimineen sekä lyhyt miekka eli hukari.

Savon jääkärit olivat ns. vapaajoukko, jonka miehet tekivät 3-8 vuoden sopimuksen ja saivat rahapalkkaa 8 taalaria kuussa. Myös se harjoitteli kaksi viikkoa vuosittain. Aseena jääkäreillä oli rihlattu tussari, jolla voitiin ampua tarkasti aina 200 metrin päähän. Ajan mittaan jääkärit luopuivat sivuaseesta (hukarista) ja jopa pistimestä, tarkoituksena ilmeisesti varustuksen keventäminen.

Rakuunat olivat ratsain liikkuvia sotilaita, jotka yleensä taistelivat jalkaväen tapaan. Aseistuksena oli musketti tai karbiini, miekka ja pistoolipari.

Kustaa III:n sodassa prikaatin komentajana oli aluksi B.J. Hastfehr, mutta hänen jälkeensä, vuodesta 1789 Curt von Stedingk, joka sitä ennen oli ollut Karjalan rakuunoiden komentajana, vuoteen 1788 saakka tosin poissaolevana palvellessaan ulkomailla.

J.A. Sandels, joka jo Kustaa III:n sodassa oli toiminut Karjalan rakuunoiden majurina, toimi vuodesta 1803 Savon jääkärirykmentin komentajana, kunnes keväällä 1808 nimitettiin muodostetun uuden 5. prikaatin komentajaksi.

 Savon prikaatin komentajina ovat toimineet muun muassa:

• eversti (1775) Georg Magnus Sprengtporten 1775-1779
• eversti (1777) Berndt Johan Hastfer 1781-1789
• eversti (1783) Curt von Stedingk 1789-1790
• kenraalimajuri (1796) Adolph Aminoff vuodesta 1796
• eversti (1793) Johan Adam Cronstedt vuodesta 1806