Parkumäen taistelu 21.7.1789

 

Parkumäen taistelu 21.7.1789

 

Parkumäen taistelu oli Utin taistelun (28.6.1789) jälkeen ensimmäinen suurempi hyökkäämällä venäläisistä saavutettu voitto sitten Suuren Pohjan sodan. Se luettiin ennen muuta Savon prikaatin ja sen komentajan Curt von Stedingkin ansioksi. Kun venäläiset onnistuivat kuitenkin pitämään Savonlinnan ja Laitaatsalmen asemat, ei voitto saanut strategista merkitystä. Vihollisen kokonaistappiot olivat kaatuneina, haavoittuneina ja vankeina yli 600 miestä, ruotsalaisten alle 200.

Turun rauhan raja 1743-1812 Google Maps >>

Kuva ja kartta: A. Pelkonen Ensis-ajan muistoja Rantasalmen kihlakunnasta 1902 s. 172

Venäläisten kolmikärkinen hyökkäys Savon prikaatin tuhoamiseksi Mikkelistä, Puumalasta ja Savonlinnasta (Sulkavalta) käsin epäonnistui tehtävässään C. von Stedingkin johtamien joukkojen onnistuessa perääntymään Joroisiin vähäisin tappioin. Tästä operaatiosta hän sai tunnustusta myös venäläisiltä.

Kun Ruotsin joukot vähän tämän jälkeen aloittivat hyökkäyksen etelässä, vetivät venäläiset voimiaan takaisin sinne. Rantasalmelle jäi kenraalimajuri von Schultzin johtama joukko, jossa oli noin 1500 sotilasta.

Von Stedingkin johtamat 1260 sotilasta hyökkäsivät nyt G.H. Jägerhornin laatiman suunnitelman mukaan von Schultzin joukkojen kimppuun ja hyökkäys pyrittiin tekemään yhtaikaa eri suunnista. Savon prikaati hyökkäsi maantien suunnasta ja Porin ja Pohjanmaan rykmentit sivuteitä venäläisten selustaan.

Synkronointi ei aivan onnistunut, mutta hyökkäys sai venäläisten rivit sekasortoon ja he lähtivät pakenemaan kohti Laitaatsiltaa ja Savonlinnaa.

Venäläiset menettivät taistelussa 5 upseeria, 5 aliupseeria ja noin 200 miestä kaatuneina ja 3 upseeria ja 130 miestä haavoittuneina ja lisäksi 355 miestä jäi vangiksi. Von Schultz esittää jopa suuremmat luvut: kaatuneina ja vankeina 20 upseeria ja 509 miestä sekä haavoittuneina 373. Hyökkääjien saaliiksi jäi myös venäläisten tykistö ja kuormasto sekä noin 600 kivääriä.

Ruotsin armeijan tappiot olivat kaatuneina yksi upseeri ja 38 aliupseeria ja miestä ja haavoittuneina 9 upseeria sekä 135 aliupseeria ja miestä. Kaksi upseeria katosi. Eri tahojen esittämät luvut vaihtelevat hieman.

Voiton johdosta laulettiin Te Deum kaikissa Ruotsin kirkoissa ja von Stedingk ylennettiin kenraalimajuriksi. Venäläisten komentaja von Schultz haavoittui ja siirtyi selustaan. Vuonna 1790 hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi ja seuraavana vuonna Viipurin ylikomendantiksi.

Voiton jälkeen ei vihollista ajetttu takaa ja se linnoittautui Laitaatsalmen taakse ja piti nuo asemansa sodan loppuun saakka. Halliten pääsyä sekä Kyrönsalmesta että Laitaatsillasta etelään venäläiset estivät ruotsalaisen tykkivenelaivaston pääsyn valloittamaan Puumalaa, joka niin ikään pysyi venäläisten käsissä ja auttoi heitä hallitsemaan Savonlinnan-Lappeenrannan strategista reittiä.

Parkumäellä ruotsalaisten joukkojen käsiin jäi myös entinen Ruotsin armeijan majuri Georg Fredrik Tigerstedt, joka oli mennyt venäläisten palvelukseen. Hänet mestattiin myöhemmin Rantasalmen kirkolla. Venäläiset sotavangit lähetettiin Rantasalmen kautta sotavankileirille Ruotsiin.

 

Lappalainen 2014

Viinikainen – Mäki 2015

Brakel 1994

Jägerhorn 2004

Brikner 2016

Karttapaikka >>

Parkuinmäen taistelun muistomerkki:
http://esku.fi/asp/kohde_det.aspx?KOHDE_ID=22187